Tavoitteena Thaimaa

Korkea motivaatiotaso edistää sopeutumista 14.08.2019 Linnea ja Pauli Lindelöf tekevät seurakunnan istutustyötä SamNgaon kylässä Thaimaassa. He ovat olleet maassa tammikuusta 2016 lähtien. Suomen Viikkolehti kyseli, miten heidän ensimmäinen työkautensa on sujunut. Mi ten olette kotiutuneet uuteen kieleen ja kulttuuriin?   – Näihin kolmeen ja puoleen vuoteen on mahtunut monenlaisia muutoksia ja jo kolme muuttoakin, mutta niistä huolimatta voimme nyt todeta, että kotimme on täällä. SamNgaossa olemme asuneet jo kaksi vuotta. Moniin ulkoisiin eroavaisuuksiin olemme jo niin tottuneita, ettemme niitä enää edes ajattele. – Uusi talommekin tuntuu hyvin kodikkaalta ja meidän näköiseltämme, vaikka sekä pesukone, uuni että ruokapöytä sijaitsevatkin ulkotiloissa. Ikkunoissa ei ole laseja, vaan hyttysverkot ja luukut. Hanoista tulee vain yhden lämpöistä vettä. Oman kodin äänien lisäksi elämäämme kuuluvat vuorokauden ympäri naapuruston ihmisten, kan

Ilo Jumalassa antaa minulle voimaa 24.07.2019 Kuunnellessani 55-vuotiaan Somsiin kertovan arjestaan, tuntuu, ettei vastapäätäni istu mikään tavallinen nainen, vaan oikea tehopakkaus. Arkisin hän työskentelee koulun keittäjänä aamusta iltapäivään tehden ruokaa yli 150 ihmiselle, viikonloppuisin hän hoitaa kodin ja pihatyöt sekä kantaa vastuuta seurakunnassakin. Hänen miehensä Wiroot on sekatyömies ja seurakunnan vanhimmiston jäsen. Naimisissa he ovat olleet parikymmentä vuotta, vuoden vähemmän kuin Somsii on ollut uskossa. Heillä on 18-vuotias poika Mään, jonka aikuistumisen ja alkaneet jatko-opinnot äiti jättää rukousaiheiksi seurakunnalle. Tämän lisäksi Somsii kasvattaa sikoja. Tällä hetkellä niitä on tosin vain kaksi, mutta työtä niissäkin on. Hän myös avustaa säännöllisesti seurakunnan lastenkerhossa ja omalla vuorollaan huolehtii kirkon siivoamisesta tai kokouksen johtamisesta. Hänestä on ollut suuri apu lähetystyöntekijällekin. Somsiin mielestä on

Aiemmin kirjoitin vapaapäivän pitämisen ongelmallisuudesta Pidä vapaapäivä! Vältä liikakuormitusta! Vapaa-aikaan ja -päivään mielletään usein myös harrastukset. Vähäinen vapaa-aika asettaa selviä haasteita harrastamiselle niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Myös harrastusmahdollisuudet ovat rajallisia, ainakin täällä meidän maalaiskylässä. Harrastaessaan lähetystyöntekijän onkin hyvä olla toisinaan luova. Kuntosalilla käyminen minun täytyi esimerkiksi vaihtaa kehonpainotreeniin ja käsipainosettiin. Lenkkeillä tai pyöräillä voi teoriassa missä vain, mutta ilmaston kuumuus ja kulkukoirat asettavat pieniä rajoituksia tällekin toiminnalle. Lukeminen onnistuu helposti, jos lukee digitaalisia kirjoja tai on tuonut kirjoja mukanaan. Englannin kielistä kirjallisuutta voi lisäksi ostaa isoissa kaupungeissa käydessä, muuten kirjat ovat pitkälti thaiksi ja toistaiseksi thain lukeminen menee vielä kielen opiskelun piikkiin. Vaimon käsityöharrastuksia määrittävät saatavilla olevat materiaalit

Marraskuun aikana on ollut esillä kaksi lähetystyöhön liittyvää uutista. Ensimmäinen käsitteli neljää suomalaista Malesiassa ja toinen John Chauta Pohjois-Sentinelin saarella. Blogissamme emme lähde kommentoimaan tapahtumia yksityiskohtaisesti, mutta jaamme kaksi kirjoitusta, joiden kanssa ajattelemme samansuuntaisesti ja joista käy hyvin esille tärkeitä lähetystyön periaatteita. 1) Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja, kommentoi tapahtumia kirjoituksessaan Villi lähetystyö vahingoittaa paikallisia ihmisiä 2) Kulttuuriin, uskontoon ja politiikkaan keskittynyt amerikkalainen ja konservatiivinen nettilehti taas kirjoitti John Chau's Death Was a Missionary Failure Nobody Should Emulate Voit myös tutustua Suomen Vapaakirkon lähetystyön Missioon, strategiaan ja arvoihin Blogimme välilehdestä voit lukea meidän ajatuksiamme lähetystyöstä yleisesti Lähetysfaktaa Vapaakirkon lähetystyön ydin on seurakunnille Jeesuksen antama lähetyskäsky. Työssä keskitytään vähiten ev

Viime maanantaina meillä oli hyvä vapaapäivä. Ajoimme reilun kolmen tunnin päähän Chiang Maihin ja kävimme siellä leffassa, syömässä ja kahvilla. Sitten ajoimme takaisin kotiin. Menomatkalla säät suosivat ja päivä oli aurinkoinen, ajaminen oli nautinnollista. Paluumatkalla pimeässä ajaminen oli sen sijaan vähän väsyttävää ja huomasin, että lepo olisi ollut paikallaan. Olimmehan lähteneet kotoa jo aamuseitsemältä ja palanneet iltakahdeksalta, vapaapäivän päiväunet olivat siis jääneet väliin. Seitsemän tuntia autossa oli silti hyvää parisuhdeaikaa musiikkia ja äänikirjaa kuunnellen. Toissa viikolla meillä taas ei ollut yhtä hyvä vapaapäivä. Silloin jäimme kotiin ja tarkoituksena oli levätä ja uppoutua hyvään kirjaan tai kuntoilla. Jouduimme kuitenkin "yllätetyiksi" yhden tutun taholta ja siitä seurasi töitä. Lisäksi muuan toinen henkilö oli unohtanut hoitaa hänelle kuuluneen tehtävän ja hoidimme sitten senkin alta samantien, koska piti. Vapaapäivä alkoi käytännössä puol