Kielen ja kulttuurin osaaminen – lähetystyöntekijän tärkeimpiä taitoja

Osallistuin kerran seminaariin, joka oli suunnattu thaimaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Luennoitsija oli eurooppalainen. Hän oli asunut Thaimaassa lähes 10 vuotta ja työskenteli kansainvälisessä työyhteisössä. Hänen työkielenään oli englanti ja hän työskenteli lähes täysin länsimaalaisten parissa, eikä puhunut lainkaan thaita muutamia kohteliaisuusfraaseja lukuun ottamatta. Luennoitsija oli alansa ammattilainen eikä seminaari ollut ollenkaan huono, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa se olisi ollut oikein hyvä. Thaimaassa se ei kuitenkaan aivan kohdannut yleisöään.

Syitä oli useita. Tärkein oli luultavasti se, että vaikka luennoitsija selvästikin tunsi aiheensa ja hänellä oli siitä vuosien kokemus, hän ei tuntenut thaimaalaista kulttuuria eikä sitä maailmaa, jossa seminaarin osallistujat elivät. Luennoitsijan esimerkit eivät siis koskettaneet kuulijoiden maailmaa, vaikka Thaimaassa asuvalle länsimaalaiselle ne olivat hyvinkin samaistuttavia. 

Ongelmat ja tilanteet, joihin luennossa etsittiin ratkaisuja, eivät nekään olleet sellaisia, joita thaimaalaiset vapaaehtoiset työssään kohtaavat. Esimerkit nousivat luennoitsijan omasta maailmasta: koulutetuista, varakkaista länsimaalaisista ydinperheistä, joista iso osa asui Thaimaassa töidensä vuoksi. Tästä maailmasta nousivat myös luennolla käytetyt käsitteet: arvot, visiot, missiot jne. Luennoitsijan esittämät lisämateriaalivinkit internetistä olivat kaikki englanniksi, vaikka juuri kukaan paikalla olleista vapaaehtoistyöntekijöistä ei puhunut, saati lukenut englantia.

Oman lisänsä seminaariin toi se, että puheet tulkattiin. Tulkki oli thai, joka työskenteli yhdessä luennoitsijan kanssa. Tulkkaus oli sujuvaa, mutta sisältö ei aina täysin vastannut sitä, mitä luennoitsija sanoi. Osittain tämä johtui vähän epätarkoista käännöksistä, osittain siitä, että tulkki pyrki sopeuttamaan puhetta paremmin kuulijoille ja thaikulttuuriin. Kyse ei ollut isoista virheistä tai tarinan tahallisesta muuntelusta, mutta lopputuloksena oli joka tapauksessa puhe, joka ei thaiksi edennyt täysin järkevästi ja johdonmukaisesti. Myös jaettujen materiaalien käännöksissä oli ongelmia, jotka tekivät ne ristiriitaiseksi puheen kanssa.

Jos luennolla käytetyt esimerkit olisivat olleet thaimaalaisesta organisaatioista ja tilanteista, käsitteet ja kieli valittu sellaisiksi, joita ihmiset muutenkin käyttävät, materiaalit olleet saatavilla thaiksi ja käsitellyt ongelmat niitä, joita thaimaalaiset kohtaavat, luento olisi ollut erinomainen. 

Nyt ongelma oli se, että vaikka luennoitsija oli asiantuntija omalla alallaan, hän ei tuntenut sitä kulttuuria, jonka edustajille puhui. Vaikutti myös siltä, ettei hän itse ollut tietoinen siitä, ettei tunne Thaimaan kulttuuria. Hän puhui siitä maailmasta käsin, jossa hän itse Thaimaassa elää, tietämättä ettei se juuri vastaa useimpien thaimaalaisten todellisuutta.

Uskaltaisin väittää, että kulttuuria ei voi koskaan täysin ymmärtää ilman kielen osaamista. Tämä on joskus turhauttavaa uudelle työntekijälle, joka saapuu uuteen maahan ja haluaisi kääriä hihansa ja aloittaa työt. Kielen opiskelu ei tapahdu hetkessä eikä edes vuodessa. Aika ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole vihollinen vaan ystävä. Tästä näkökulmasta lisää seuraavassa kirjoituksessa!