Korkea motivaatiotaso edistää sopeutumista
14.08.2019
Linnea ja Pauli Lindelöf tekevät seurakunnan
istutustyötä SamNgaon kylässä Thaimaassa. He ovat olleet maassa
tammikuusta 2016 lähtien. Suomen Viikkolehti kyseli, miten heidän
ensimmäinen työkautensa on sujunut.Miten olette kotiutuneet uuteen kieleen ja kulttuuriin?
– Näihin kolmeen ja puoleen vuoteen on mahtunut monenlaisia muutoksia ja jo kolme muuttoakin, mutta niistä huolimatta voimme nyt todeta, että kotimme on täällä. SamNgaossa olemme asuneet jo kaksi vuotta. Moniin ulkoisiin eroavaisuuksiin olemme jo niin tottuneita, ettemme niitä enää edes ajattele.
– Uusi talommekin tuntuu hyvin kodikkaalta ja meidän näköiseltämme, vaikka sekä pesukone, uuni että ruokapöytä sijaitsevatkin ulkotiloissa. Ikkunoissa ei ole laseja, vaan hyttysverkot ja luukut. Hanoista tulee vain yhden lämpöistä vettä. Oman kodin äänien lisäksi elämäämme kuuluvat vuorokauden ympäri naapuruston ihmisten, kanojen, lehmien, koirien äänet sekä kovaäänisistä ja temppelistä kaikuvat musiikki ja puheet. Ruokaostoksetkin hoituvat nykyään sujuvasti kylän torilla.
– Paljon enemmän sopeutumista ovat vaatineet kieli ja kulttuuri. Vähitellen olemme saavuttaneet sellaisen tason, että pystymme toimimaan melko vaivattomasti. Oppimista riittää vielä pitkään, mutta useimmiten ymmärrämme, mitä tilanteissa tapahtuu ja pystymme tulkitsemaan ja ennakoimaan tapahtumia. Sopeutumista on varmasti edesauttanut korkea motivaatio. Paikallisen kielen ja kulttuurin ymmärrys ja tunteminen kun ovat onnistuneen lähetystyön edellytys.
Vihreä henkilö
– Thaimaalaisia meistä ei kuitenkaan koskaan kaikesta sopeutumisesta ja opiskelusta huolimatta tule, eikä tarvitsekaan. Pysymme suomalaisina. On kuitenkin väistämätöntä, että elämä toisen kulttuurin keskellä muuttaa meitä.
– Kuvitellaan, että Suomi maana ja sen asukkaat ovat sinisiä. Toinen maa, vaikka Thaimaa, on keltainen. Kun suomalainen lähetti lähtee maailmalle, hän on puhtaan sininen. Asuessaan keltaisessa maassa, osa sen väristä kuitenkin siirtyy häneen, ja lopputuloksena onkin, ei sininen tai keltainen, vaan vihreä henkilö. Tavoilla, joita emme ihan vielä itsekään täysin hahmota, olemme muuttuneet ja muuttumassa.
Erilaiset perusarvot
Ulkomailla usein oma suomalainen identiteetti saattaa korostua: miten teille on käynyt?
– Suomalaisuus nousee usein esiin arvokysymyksissä. Jokaisessa kulttuurissa on omat perusarvonsa, joiden pohjalta ihmisten toiminta nousee ja joita arvostetaan. Suomalaisen kulttuurin perusarvoina voidaan pitää esimerkiksi rehellisyyttä, reiluutta ja tasa-arvoa. Kun toisen kulttuurin perusarvot ovatkin erilaiset, tulee väistämättä eteen välillä hämmentäviäkin tilanteita. Koska työskentelemme kansainvälisessä järjestössä (WEC International), kohtaamme näitä tilanteita paitsi thaimaalaisten, myös työtovereidemme kanssa.
Oikea tärkeysjärjestys
Thaimaan sanotaan olevan yhtä aikaa ”avoin ja suljettu maa”: evankeliumia saa julistaa vapaasti, mutta maaperä on kovaa. Mitä teidän työhönne nyt kuuluu?
– Maaperä Thaimaassa on edelleen kova, ja monin paikoin työ etenee varsin hitaasti. Niin täälläkin. Haastavimmalta meidän työssä tuntuu olevan kaikkien olemassa olevien velvollisuuksien ja ja mahdollisuuksien laittaminen tärkeysjärjestykseen.
– Työalueita on monia: seurakuntalaisten opettaminen ja varustaminen, sairaiden ja vanhojen seurakuntalaisten luona vierailu, uusien ihmisten tavoittaminen, suhteiden luominen kyläläisiin sekä seurakuntaelämään ja työhön liittyvät käytännön tehtävät.
– Paikallisten töiden lisäksi mukaan tulevat vielä kirkkokuntaan liittyvät tehtävät, leirit ja kokoukset sekä suhteiden luominen thaimaalaisiin työntekijöihin. Meillä on WEC-lähetysjärjestöön liittyviä tehtäviä ja kokouksia, Vapaakirkkoon liittyviä tehtäviä ja yleistä yhteydenpitoa.
– Tähän tarvittava viisaus on yksi pysyvä rukousaiheemme.
Surua ja iloa
Voitteko mainita joitakin työhönne liittyviä iloja ja suruja?
– Surullisin vastoinkäyminen tämän vuoden aikana oli Phyngin, yhden seurakunnan avainhenkilön, tapaturmainen kuolema. Menetys oli toki suurin perheelle, häntä jäivät kaipaamaan aviomies ja kaksi lasta, mutta myös seurakunnassa olemme huomanneet hänen poissaolonsa monesti. Phyng oli muun muassa seurakuntalaisista ainoa, joka kykeni myös pitämään raamattuopetuksia ja saarnoja.
– Yksi erityisen innostava asia kuluneena vuonna on ollut seurakuntalaisten innostus Raamatun opiskeluun. Sunnuntain jumalanpalveluksiin osallistuu tällä hetkellä yleensä neljästä kahdeksaan seurakuntalaista. Olemme muokanneet niistä hieman enemmän pienryhmätapaamisten kaltaisia. Saarnan sijaan luemme yhdessä Raamattua, ja keskustelemme siitä.
– Meidän roolimme on valmistella päivän lukukappaleen johdanto ja runko keskustelulle, jotta tärkeimmät asiat tulevat varmasti käsiteltyä. Tällä hetkellä luemme Paavalin kirjeitä Timoteukselle.
– Lisäksi olemme alkaneet käyttää jumalanpalveluksen alussa myöskin pienryhmille tyypillistä kuulumiskierrosta, jonka aikana jokainen saa kertoa, miten kulunut viikko on sujunut, siunauksineen ja vaikeuksineen. Sen jälkeen vielä rukoilemme jokaisen puolesta yhdessä. Tämä käytäntö tuntuu lisänneen seurakuntalaisten välistä yhteyttä, mistä olemme iloisia.
Vain yksi seurakunta
– Toinen rohkaiseva asia on ollut seurakuntalaisten lisääntyvä innostus ja vastuunotto ihmisten tavoittamisesta. SamNgaon alueella asuu yli 36 000 ihmistä 43 kylässä, mutta alueella on vain tämä yksi seurakunta ja noin 15 uskovaa. Olemme alkaneet yhdessä seurakuntalaisten kanssa rukoilla tavoitteellisesti omassa elämänpiirissämme olevien ihmisten puolesta.
– Lisäksi olemme yhdessä harjoitelleet, miten kertoa kristinuskosta lyhyesti ja selkeästi ja miten kertoa siitä, mitä Jeesus on meidän elämässämme tehnyt. Suuria tuloksia ei vielä ole näkyvillä, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.
Tarvitaan aikaa
Mitkä ovat olleet kuluneiden kolmen vuoden tärkeimmät opetukset lähetystyöstä?
– Tärkeimpänä asiana on kirkastunut se, että lähetystyö vaatii aikaa ja pitkäjänteistä sitoutumista. Pysyviä tuloksia ei saavuteta viikossa, puolessa vuodessa tai vielä muutamassakaan vuodessa.
– Ennen lähtöämme ymmärsimme kyllä, että läheteillä on maahan saavuttuaan paljon opiskeltavaa, jotta voimme työskennellä täällä tehokkaasti. Nyt olemme kuitenkin ymmärtäneet, että aikaa tarvitsevat myös paikalliset. Tarvitaan aikaa, jotta kylämme asukkaat ja seurakuntalaiset tutustuvat ja luottavat meihin sen verran, että voimme edes alkaa ystävystyä.
– Tarvitaan myös aikaa, jotta meillä on sellaiset suhteet, että se, mitä sanomme, otetaan vastaan. Kun ihminen tulee uskoon, tarvitaan jälleen aikaa, jotta hänen entiset, ajatusmallinsa ja maailmankuvansa muuttuvat (joidenkin lähteiden mukaan tämä vie jopa 10 vuotta). Myös kirkkokunnan thaityöntekijöihin tutustuminen ja suhteiden luominen heihin tarvitsee aikaa.
– Lähetyskäskyn mukaan meidän tehtävänämme ei ole pelkästään julistaa evankeliumia, vaan tehdä opetuslapsia. Ja jälleen kerran: se vie aikaa, vuosia.
– Myös kestävyyden ja joustavuuden merkitys lähetystyössä on kirkastunut meille. Lähetystyöntekijän elämään kuuluu monenlaisia haasteita ja ongelmia. Jotta voi työskennellä tehokkaasti ja saavuttaa päämääränsä, tarvitaan aimo annos sitkeyttä.
Siunaus tai vitsaus
– Toinen asia, jonka olemme oppineet, on se, että lähetystyö ei koskaan tapahdu tyhjiössä. Kun lähetystyöntekijä saapuu työskentelymaahansa, hän ei koskaan saavu täysin koskemattomalle maaperälle. Niissäkin nykyään harvinaisissa tilanteissa, joissa kukaan kristitty ei vielä ole astunut alueelle, Jumala on jo toimimassa siellä.
– Useimmiten myös toiset lähetystyöntekijät ovat jo työskennelleet, joko aiemmin tai juuri tällä hetkellä, kyseisellä alueella. Sieltä löytyy ehkä seurakunta ja kirkkokunta, joiden kanssa toimitaan yhteistyössä. Ihmiset ovat saattaneet kuunnella radio-ohjelmia tai YouTube-saarnoja, joiden kautta he ovat rakentaneet käsityksensä kristinuskosta. Uusi lähetti liittyy tähän vuosien tai vuosikymmenten jatkumoon ja työhön tuoden siihen oman lisänsä. Tämä voi tilanteesta riippuen olla joko siunaus tai vitsaus.
– Tärkeintä on muistaa, että yksittäinen lähetti tai tiimi ei ole koskaan tähti tai tarinan päähenkilö. Hän on osa suurempaa Jumalan suunnitelmaa omalla paikallaan. / SVL
Vierailulla mummon luona, joka ei ole kristitty.
Artikkelikuva: Kylällä liikkuessa Pauli ja Linnea Lindelöf käyttävät aina mopoa, se on helppo ja mukava kapeilla teillä. Sadekaudella mukana on aina varuiksi sadetakit.
_ _ _
Jumalan valtakunta on hiljainen vallankumous
Lue Maikki Aakon blogi, jonka hän kirjoitti vierailtuaan Lindelöfien luona.Jumalan valtakunta on hiljainen vallankumous: ajatuksia Thaimaasta