Ruoka yhdistää

Muutama viikko sitten olimme tavalliseen tapaan aloittamassa yhteistä ruokailua kirkolla jumalanpalveluksen jälkeen. Ruoka ja yhdessä syöminen ovat thaimaalaisille tärkeitä asioita, ja niinpä useimmissa seurakunnissa syödään viikottain yhdessä. Tällä kertaa mukana oli myös muutamia meille vieraampia ihmisiä. Eräs heistä katseli tarjolla olevia ruokia ja sitten meitä, ja kysyi ruoasta vastaavalta henkilöltä, syövätkö nämä lähetit näitä ja näitäkin ruokia. Vastaus tuli napakasti: "Kyllä syövät! Nämä lähetit syövät kaikkea!" 

Thaimaalainen arkiruoka poikkeaa usein aika paljon siitä, mitä esimerkiksi Suomessa thairavintoloissa tarjotaan. Täällä eläimistä käytetään kaikki osat hyödyksi, ja esimerkiksi maksa, munuaiset, suolet, kananvarpaat, veri ja luut ovat tavallinen osa ruokaa. Meidän syömistemme suhteen totuus onkin, ettemme oikeasti ihan kaikkea syö, mutta suurilta osin kyllä. 

 

Mikä tämän ruokakysymyksen ja etenkin vastauksen motiivi sitten oli? Kysyjä halusi tietää, millaisia nämä hänelle vieraammat lähetit ovat, arvostavatko he thaimaalaisia ruokia ja tapoja. Reipas kyllä-vastaus puolestaan tarkoitti sitä, että nämä työntekijät ovat yksiä meistä, eivät ulkopuolisia tai vieraita. Keskustelussa ei siis varsinaisesti oltukaan kiinnostuneita meidän syömisistämme tai ruokavalioistamme, vaan siitä, keitä olemme ja pohjimmiltaan, voiko meihin luottaa ja voiko meidän kanssa jakaa elämän asioita. Yhteisen ruoan yhdessä syöminen on täällä tärkeä yhteyden syntymisen ja kokemisen muoto.

Kyseessä olevana sunnuntaina oli tarjolla riisiä ja tulista kananvarvaskeittoa, josta toki oli jätetty 6 kuukautta hapatettu kala pois juurikin meitä ja muutamia muita thaita ajatellen, jotka eivät siitä niin pidä. Kananvarpaita emme nakertaneet, mutta muuten keitto kyllä maistui.