Väsyttääkö?

Onko ihminen väsynyt, jos vielä kahdeksan ja puolen tunnin unien jälkeen väsyttää? Ilmeisesti. Jos väsyttää, on hyvä nukkua.

Viimeisen kahden vuoden aikana olemme heränneet aamukuudelta, joitakin vapaapäivän aamuja lukuunottamatta, jolloin ollaan nukuttu niin pitkään, kuin on tarvinnut. Aikaiset aamut ovat mahdollistaneet sen, että päivässä on ollut tarpeeksi tunteja kaiken tarvittavan valmiiksi saamiseen. Ensimmäisen vuoden aikana päivät nimittäin jatkuivat usein iltaan asti, kunnes saimme osittain ratkaistua työmäärään liittyvän ongelman.

Nyt Suomen visiitin jälkeen olemme huomanneet tarvitsevamme paljon unta. Osittain se johtunee reissusta ja aikaerosta, mutta myös kerääntyneestä väsymyksestä. Loppuvuosi oli hyvin kiireinen ja ensimmäiseen kahteen vuoteen on mahtunut väsyttäviäkin tapahtumia. Olemmekin huomioineet tämän ja nukkuneet nyt enemmän, jopa yli kahdeksan tuntia. Olotila on kohentunut kummasti!

Uni on yleisen jaksamisen kannalta erittäin tärkeä. Liian vähäisen tai katkeilevan unen seuraukset huomaa nopeasti, kun unen hyvät vaikutukset jäävät kokematta ja unen "tehtävät" hoitamatta.

Kaksi vuotta sitten uusina lähetystyöntekijöinä huomasimme pian, miten väsyttäviä voivat olla uusi ympäristö ja ilmasto, kielenopiskelu sekä monet uudet ihmissuhteet ja tilanteet. Arkisiinkin tehtäviin kului enemmän aikaa ja energiaa, kuin Suomessa vastaaviin tehtäviin. Tämä johtui niin sanotusta kulttuuristressistä, jonka jokainen ulkomaille muuttanut kohtaa. Sen vaikutukset ajan kanssa kyllä pienenevät, mutteivät täysin katoa.

Myös unta häiritseviä tekijöitä oli paljon. Kesti aikansa, ennen kuin tottui nukkumaan kuumuudessa ja sai unta sirkkojen sirityksiltä, sadekauden sammakkojen voimakkailta ääniltä eikä enää herännyt, milloin koirien ulvontaan tai aamuyöstä kukkojen kiekunaan. Ikkunoissamme, kun on vain kalterit ja hyttysverkot, ei laseja, niin ulkomaailman äänetkin kuuluvat selvästi sisälle. Riippumatta siitä, miten paljon oli yöllä saanut nukuttua, aamulla odottivat kunkin päivän tehtävät ja toimet.

Nyt näistäkin monista äänistä on tullut meille tuttuja eivätkä ne enää juuri herätä meitä. Siihen, kun naapurin kissat toisinaan tappelevat katollamme, tulee vieläkin herättyä.

Ensi askeleita siihen, että voi rakastaa lähimmäistään, kuin itseään, on riittävä uni ja ravinto!