Mitä harrastaisin?

Aiemmin kirjoitin vapaapäivän pitämisen ongelmallisuudesta Pidä vapaapäivä! Vältä liikakuormitusta! Vapaa-aikaan ja -päivään mielletään usein myös harrastukset.

Vähäinen vapaa-aika asettaa selviä haasteita harrastamiselle niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Myös harrastusmahdollisuudet ovat rajallisia, ainakin täällä meidän maalaiskylässä. Harrastaessaan lähetystyöntekijän onkin hyvä olla toisinaan luova. Kuntosalilla käyminen minun täytyi esimerkiksi vaihtaa kehonpainotreeniin ja käsipainosettiin. Lenkkeillä tai pyöräillä voi teoriassa missä vain, mutta ilmaston kuumuus ja kulkukoirat asettavat pieniä rajoituksia tällekin toiminnalle. Lukeminen onnistuu helposti, jos lukee digitaalisia kirjoja tai on tuonut kirjoja mukanaan. Englannin kielistä kirjallisuutta voi lisäksi ostaa isoissa kaupungeissa käydessä, muuten kirjat ovat pitkälti thaiksi ja toistaiseksi thain lukeminen menee vielä kielen opiskelun piikkiin. Vaimon käsityöharrastuksia määrittävät saatavilla olevat materiaalit. Vaikka harrastusmahdollisuudet eivät olekaan täysin samat kuin aiemmin, harrastaminen on silti mahdollista pienin muutoksin riippuen harrastuksista. Meillä päin liikunta kannattaa ajoittaa aikaiseen aamuun tai illan viileyteen. Lukea voi kuumimpaankin aikaan päivästä. Kumpikaan harraste ei vaadi suuria valmisteluja tai välineitä. Niitä voi tehdä aina, kun siihen on aikaa, itse jaksaa ja huvittaa.

Vanhojen tuttujen harrastusten lisäksi voi myös aina yrittää löytää uusia mielekkäitä harrastuksia. Jonkin verran paikalliset ovat pyytäneet meitä mukaan retkille omina vapaapäivinään. Varakkaammat ovat kysyneet myös pelaamaan golfia. Siinäpä olisikin hieno uusi aluevaltaus! Hankalaksi olemme näissä kutsuissa kokeneet sen, että heidän vapaapäivänsä ovat viikonloppuisin, kun meillä on töitä. Lähetystyöntekijänä kirkon menoja ei oikein kehtaisi jättää väliin golfaamisen takia. Toisinaan taas rankankin työviikon jälkeen sitä tahtoo ennemmin olla vapaapäivänä omissa oloissaan, jollei sitten löydä jotain todella rentoa seuraa, jossa ei tarvitse liikaa ajatella kaikkia niitä asioita, joita tässä ympäristössä ja kulttuurissa tulee huomioida.

Lähetystyöhön lähtevän on siis hyvä olla avoimin mielin erilaiselle arjelle ja elämälle kaikin puolin, myös vapaa-ajan ja harrastusten suhteen. Olenkin lämmöllä muistanut lähetysjohtajaamme, joka lähtökeskusteluissamme otti tämänkin asian esille ja näinkin "vähäpätöisistä" asioista meiltä kysyi. Voimaantumisen ja jaksamisen kannalta on tunnetusti tärkeää olla virkistäviä harrasteita, jotka vievät ajatukset pois arkityöstä ja sen ongelmista.