Siirry pääsisältöön

Tekstit

Suomen Viikkolehti





Uusimmat tekstit

Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?

Otsakkeena oleva kysymys nousee Roomalaiskirjeen 10 luvusta ja siihen liittyy jatkokysymyskin: "Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?" Lähetystyöntekijänä lisäisin kysymyssarjaan vielä yhden kysymyksen: "Kuinka julistaa ymmärrettävällä tavalla?"

Elämä lähetystyöntekijänä koostuu monista palasista, erilaisista työtehtävistä ja hoidettavista asioista. Välillä tuntuukin, että lähetti on kuin Trivial Pursuitin pelinappula. Elämän ja työn aihealueet ovat tosin eri kuin kyseisessä pelissä, mutta kaikki ne on kuitenkin hoidettava. On monenlaista toimistotyötä työnantajan, lähetysjärjestön ja valtionkin toimesta. On seurakuntatyötä sen kaikessa laajuudessaan lapionvarresta ihmisten kohtaamisiin ja teologisiin kysymyksiin. Myös oman työtiimin kanssa on keskinäisiä juttuja. Omat asiat ja kotikin tulisi jossain välissä hoitaa. Lisäksi tärkeimpänä on vielä evankeliumin jakaminen niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Koska työntekijöitä ja seu…

Viikonloppulukemista

Meidän viikko on ollut vähän erilainen, kuin alun perin suunniteltiin. Viikon kulku muutti suuntaa heti maanantaina, vapaapäivänä. Olimme lähdössä naapurikylään moikkaamaan ystäväämme ja kahville. Auto oli ulkona, Pauli autossa ja minä, Linnea, olin vielä ulkona sulkemassa pihaporttiamme. Portti on vanha, ruosteinen ja painava, se liikkuu kiskolla pyörien varassa. Riuhtaisin voimalla, ja portti rullasi suoraan varpailleni.

Jatkoimme vapaapäivän viettoa kylämme sairaalassa, jossa sain kahden varpaan väliin 3 tikkiä. Loppuviikko onkin sitten kulunut minun osaltani pitkälti petissä tai kainalosauvoilla hyppien. Pauli puolestaan on saanut yksin hoitaa kodin, minun passaamisen yms. Lisäksi käyn (= käymme, koska en pysty nyt itse ajamaan mopolla) paikallisen käytännön mukaan päivittäin sairaalassa näytillä ja siteen vaihdossa. Tullaan siis hyvin tutuiksi ensiapuhuoneen hoitajien kanssa. Ulkomaalainen kyläsairaalassa herättää kyllä muutenkin huomiota!  Ensi maanantaina sitten tikkien poisto.…

Kaipaatko seikkailua ja janoatko jännitystä - lähetystyö ei ehkä ole sinun juttusi

Alkuun kaikki tuntuu uudessa maassa mahtavalta ja eksoottiselta. Jopa päivittäiset askareet kantavat mukanaan tiettyä uutuuden viehätystä. Ruokaostosten tekeminen torilta tuntuu kaikkea muuta kuin puuduttavalta! Niin paljon uusia hedelmiä ja kasviksia, joita kokeilla. Roskien kuljettaminen parin kilometrin päähän keräyspaikkaan mopolla tuntuu sekin melkein hauskalta.


Ajan myötä, ehkä muutaman kuukauden, ehkä vuoden kuluttua, elämä alkaa kuitenkin asettua siihen, mihin se aina muutosten jälkeen asettuu - arkeen. Ja arki on arkea lähetyskentälläkin. Ruokaa on ostettava ja laitettava, koti siivottava, piha lakaistava, tiskit tiskattava ja roskat vietävä ulos. Laskut täytyy maksaa, auto ja mopo huoltaa. Paperitöitäkään ei pääse pakoon! Niin paikalliset virastot kuin järjestö Thaimaassa ja Suomessa vaativat oman osansa papereista. On raporttia, viisumia, ilmoittautumisia, budjetteja, konfferensseja jne. Kaiken kukkuraksi tämä kaikki lohkaisee siitä arjesta vielä suuremman osan kuin S…

Väsyttääkö?

Onko ihminen väsynyt, jos vielä kahdeksan ja puolen tunnin unien jälkeen väsyttää? Ilmeisesti. Jos väsyttää, on hyvä nukkua.
Viimeisen kahden vuoden aikana olemme heränneet aamukuudelta, joitakin vapaapäivän aamuja lukuunottamatta, jolloin ollaan nukuttu niin pitkään, kuin on tarvinnut. Aikaiset aamut ovat mahdollistaneet sen, että päivässä on ollut tarpeeksi tunteja kaiken tarvittavan valmiiksi saamiseen. Ensimmäisen vuoden aikana päivät nimittäin jatkuivat usein iltaan asti, kunnes saimme osittain ratkaistua työmäärään liittyvän ongelman.
Nyt Suomen visiitin jälkeen olemme huomanneet tarvitsevamme paljon unta. Osittain se johtunee reissusta ja aikaerosta, mutta myös kerääntyneestä väsymyksestä. Loppuvuosi oli hyvin kiireinen ja ensimmäiseen kahteen vuoteen on mahtunut väsyttäviäkin tapahtumia. Olemmekin huomioineet tämän ja nukkuneet nyt enemmän, jopa yli kahdeksan tuntia. Olotila on kohentunut kummasti!
Uni on yleisen jaksamisen kannalta erittäin tärkeä. Liian vähäisen tai katkeil…

Olemmeko jo samngaolaisia?

Olemme asuneet SamNgaossa kohta seitsemän kuukautta. Tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Tunnemme jo monia kyläläisiä, joiden kanssa voimme tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia. Naapurit ovat tulleet vähän tutuimmiksi ja yksi heistä onkin ollut auttelemassa meitä pihan hoidossa pariinkin kertaan, kun sadekaudella heinä kasvoi kovin nopeasti ja olimme melko kiireisiä. Sen sijaan nyt kuuman kauden alussa kaikki on kuivaa ja kuollutta, vähän kuin Suomessa syksyllä. Eilen harjasinkin luudalla maahan pudonneet lehdet talomme ympäriltä.

Seurakuntalaistenkin luona olemme ehtineet vierailla kirkon menojen ohessa ja tutustua heihin paremmin. Kielitaitomme on tällä hetkellä kehittynyt siten, että saatamme jutella arkisista asioista ihmisten kanssa ja hoitaa kaikki asiamme virastoissa ja muissa paikoissa ihan itse ilman kenenkään apua. Suhteet myös englannin opiskelijoihin ovat syventyneet ja voikin puhua jo alkavista ystävyyssuhteista. Helmikuussa muuten yksi opiskelijoistamme muut…

Instagram @paulinnea_