Helsingin Sanomissa oli jokunen viikko sitten mielenkiintoinen juttu vapaaehtoistyöstä ulkomailla otsikolla Orpokoteihin mennään kuin huvipuistoon - vapaaehtoistyöstä tuli bisnestä.
Jutussa kerrotaan suomalaisesta yrityksestä, joka välittää suomalaisia ihmisiä vapaaehtoistyöhön Tansaniaan. Suuri osa vapaaehtoistyöstä tapahtuu lasten parissa. Osa lähtee matkaan tehdäkseen opintoihinsa kuuluvan harjoittelun, osa maailman parantamisen ja elämysten toivossa. Perillä asiat ovatkin sitten olleet hieman eri tavalla, kuin matkaa suunniteltaessa oli annettu ymmärtää. Sovittua työtä ei välttämättä ole päässyt tekemään ja ohjaus on ollut puuttellista.
En tunne artikkelissa esiintyvää järjestöä enkä sen toimintaperiaatteita Helsingin Sanomien juttua enenmpää. Monet jutussa esitetyt asiat ovat miettimisen arvoisia myös lyhytaikaisen lähetystyön kohdalla. Lyhytaikaiseen lähetystyöhön lähdetään monesta syystä, mutta useimmiten motiivina on tutustua lähetystyöhön, nähdä muita kulttuureja ja pohtia omaa paikkaansa ja kutsumustaan. Itse olen ollut nuorempana kahdella kolmen viikon lähetysmatkalla, ensimmäisellä kerralla Virossa ja Latviassa, toisella kertaa Mongoliassa. Näillä matkoilla on ollut suuri merkitys sille, että olen nyt lähdössä pitkäaikaiseen lähetystyöhön.
Seuraavassa muutamia artikkelin herättämiä ajatuksia huonosti suunnitellun vapaaehtoistyön ongelmista sovellettuna lyhytaikaiseen lähetystyöhön.
a Life Overseas (artikkeleiden linkit löytyvät tekstin lopusta). Suomessa bisneksen tekeminen sen paremmin lähetystyöllä kuin vapaaehtoistyölläkään on ollut harvinaista, mutta esimerkiksi USAssa tilanne on aivan toinen.
Lyhytaikaisessa lähetystyössä on onneksi paljon hyvääkin! Olen itsekin lopulta uskaltautunut lähtemään tälle matkalle lyhytaikaisten lähetyskokemusten rohkaisemana ja opettamana. Näistä hyödyistä ja eduista lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Aiheeseen liittyviä artikkeleita a Life Overseas -blogiyhteisöstä:
ShorTerm Missions and a Church in Haiti
A Case for Short Term Missions
Short-Term Missions, is the Price Tag Worth It?
Jutussa kerrotaan suomalaisesta yrityksestä, joka välittää suomalaisia ihmisiä vapaaehtoistyöhön Tansaniaan. Suuri osa vapaaehtoistyöstä tapahtuu lasten parissa. Osa lähtee matkaan tehdäkseen opintoihinsa kuuluvan harjoittelun, osa maailman parantamisen ja elämysten toivossa. Perillä asiat ovatkin sitten olleet hieman eri tavalla, kuin matkaa suunniteltaessa oli annettu ymmärtää. Sovittua työtä ei välttämättä ole päässyt tekemään ja ohjaus on ollut puuttellista.
En tunne artikkelissa esiintyvää järjestöä enkä sen toimintaperiaatteita Helsingin Sanomien juttua enenmpää. Monet jutussa esitetyt asiat ovat miettimisen arvoisia myös lyhytaikaisen lähetystyön kohdalla. Lyhytaikaiseen lähetystyöhön lähdetään monesta syystä, mutta useimmiten motiivina on tutustua lähetystyöhön, nähdä muita kulttuureja ja pohtia omaa paikkaansa ja kutsumustaan. Itse olen ollut nuorempana kahdella kolmen viikon lähetysmatkalla, ensimmäisellä kerralla Virossa ja Latviassa, toisella kertaa Mongoliassa. Näillä matkoilla on ollut suuri merkitys sille, että olen nyt lähdössä pitkäaikaiseen lähetystyöhön.
Seuraavassa muutamia artikkelin herättämiä ajatuksia huonosti suunnitellun vapaaehtoistyön ongelmista sovellettuna lyhytaikaiseen lähetystyöhön.
1. Riittämätön valmistautuminen. Monesti määränpään kulttuuri ja tavat poikkeavat suuresti omistamme. Jos näihin ei ole etukäteen tutustunut riittävästi, tulee tehtyä joskus kohtalokkaitakin virheitä ihan vaan tietämättömyyttään.Näihin aiheisiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty monesti myös seuraamassani lähetystyöntekijöiden blogiyhteisössä
2. Mielekkään tekemisen puuttuminen. Matkaan lähdetään, koska halutaan lähteä, vaikka itsellä/ryhmällä ei välttämättä olisikaan oikeasti mitään annettavaa kohdemaan ihmisille tai siellä työskenteleville pitkäaikaisille läheteille.
3. Omista mielikuvista ja toiveista jääräpäisesti kiinni pitäminen. Lähtijä haluaa ehdottomasti työskennellä orpokodissa, vaikkei se olisikaan viisasta (lasten kiintymyssuhteet jne.), ryhmä haluaa ehdottomasti harjoittaa katuevankeliointia osaamatta kieltä, vaikkei kyseinen lähestymistapa kulttuuriin sopisikaan tms.
4. Tarpeettoman työn tekeminen. Tämä on oikeastaan sukua kohdille 2 ja 3. Joskus ryhmä tai yksittäinen lähtijä haluaa tehdä jotain konkreettista: rakentaa, maalata jne. Tällaisessa toiminnassa on usein ongelmana se, että ulkomaalainen vierailija tulee samalla vieneeksi työmahdollisuuden joltain paikalliselta, joka olisi voinut tehdä työn yhtä hyvin - tai paikalliset olot tuntien paremminkin.
a Life Overseas (artikkeleiden linkit löytyvät tekstin lopusta). Suomessa bisneksen tekeminen sen paremmin lähetystyöllä kuin vapaaehtoistyölläkään on ollut harvinaista, mutta esimerkiksi USAssa tilanne on aivan toinen.
Lyhytaikaisessa lähetystyössä on onneksi paljon hyvääkin! Olen itsekin lopulta uskaltautunut lähtemään tälle matkalle lyhytaikaisten lähetyskokemusten rohkaisemana ja opettamana. Näistä hyödyistä ja eduista lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Aiheeseen liittyviä artikkeleita a Life Overseas -blogiyhteisöstä:
ShorTerm Missions and a Church in Haiti
A Case for Short Term Missions
Short-Term Missions, is the Price Tag Worth It?
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa?