Leedsin reissu on nyt takana ja ollaan taas asetuttu muutamaksi päiväksi kotiin. Oli hauska huomata, että lähes viikon poissaolon jälkeen Bulstrodeen palaaminen todella tuntui kotiin palaamiselta!
Leedsissä sijaitsee WECin Britannian mediatyön keskus. Viikon aikana tutustuimme mm. radiotyöhön, videoiden tekemiseen, erilaisiin esitystekniikoihin ja uutiskirjeiden kirjoittamiseen. Yksi hauskimpia tehtäviämme oli harjoitella äänitys- ja editointilaitteiden käyttöä ja suunnitella oma lyhyt radiomainos.
Yksi mielenkiintoisimpia työmuotoja oli Resonance. Resonance on ryhmä muusikoita ja muita taiteen alojen osaajia, joiden tarkoituksena on auttaa uskovia ja seurakuntia ympäri maailmaa kehittämään omaan kulttuuriinsa parhaiten sopivia tapoja ylistää Jumalaa ja kertoa hänestä. Resonance toimii myös Britanniassa pitäen lähetystyötä esillä seurakunnissa. Resonancen sivuilta löytyy kaksi CD-levyä, joille on koottu lauluja eri maista. Kaikissa lauluissa on mukana myös englanninkielinen osuus. Myös Thaimaa on edustettuna molemmilla levyillä. Jesus is the name we trust in -laulua käytimme itsekin täällä Bulstrodessa kertoessamme Thaimaasta.
Keskustelimme Resonancen henkilöiden kanssa myös suomalaisesta musiikista, niin sekulaarista kuin kristillisestäkin. Suomessa kuunnellaan kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen paljon kotimaista musiikkia. Seurakunnissa käytettävästä musiikista ei taida tilastoja olla, mutta oman kokemukseni mukaan siellä painotus on enemmänkin ulkomaalaisissa suomennetuissa lauluissa. Tämän viikon jälkeen jäin jälleen pohtimaan, mitä lisäarvoa suomalainen (nyky)musiikki voisi seurakuntaan tuoda.
Kansanlauluista on kuljettu jo kauas, mutta suomalaisella musiikilla on edelleen oma tunnistettava tyylinsä ja tapansa kertoa tarinoita. Jostain joskus luin (mitä luotettavin tieto siis... jos joku on lukenut saman artikkelin, saa tarkentaa), että yllättävän suuressa osassa suomalaista nykymusiikkia noudatetaan sanoituksissa edelleen kalevalaista 8-tavuista rytmiä.
Viikolla 8 jatketaan matkailua, keskiviikkona suuntaamme Darbyyn ja Nottinghamiin.
Leedsissä sijaitsee WECin Britannian mediatyön keskus. Viikon aikana tutustuimme mm. radiotyöhön, videoiden tekemiseen, erilaisiin esitystekniikoihin ja uutiskirjeiden kirjoittamiseen. Yksi hauskimpia tehtäviämme oli harjoitella äänitys- ja editointilaitteiden käyttöä ja suunnitella oma lyhyt radiomainos.
Yksi mielenkiintoisimpia työmuotoja oli Resonance. Resonance on ryhmä muusikoita ja muita taiteen alojen osaajia, joiden tarkoituksena on auttaa uskovia ja seurakuntia ympäri maailmaa kehittämään omaan kulttuuriinsa parhaiten sopivia tapoja ylistää Jumalaa ja kertoa hänestä. Resonance toimii myös Britanniassa pitäen lähetystyötä esillä seurakunnissa. Resonancen sivuilta löytyy kaksi CD-levyä, joille on koottu lauluja eri maista. Kaikissa lauluissa on mukana myös englanninkielinen osuus. Myös Thaimaa on edustettuna molemmilla levyillä. Jesus is the name we trust in -laulua käytimme itsekin täällä Bulstrodessa kertoessamme Thaimaasta.
Keskustelimme Resonancen henkilöiden kanssa myös suomalaisesta musiikista, niin sekulaarista kuin kristillisestäkin. Suomessa kuunnellaan kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen paljon kotimaista musiikkia. Seurakunnissa käytettävästä musiikista ei taida tilastoja olla, mutta oman kokemukseni mukaan siellä painotus on enemmänkin ulkomaalaisissa suomennetuissa lauluissa. Tämän viikon jälkeen jäin jälleen pohtimaan, mitä lisäarvoa suomalainen (nyky)musiikki voisi seurakuntaan tuoda.
Kansanlauluista on kuljettu jo kauas, mutta suomalaisella musiikilla on edelleen oma tunnistettava tyylinsä ja tapansa kertoa tarinoita. Jostain joskus luin (mitä luotettavin tieto siis... jos joku on lukenut saman artikkelin, saa tarkentaa), että yllättävän suuressa osassa suomalaista nykymusiikkia noudatetaan sanoituksissa edelleen kalevalaista 8-tavuista rytmiä.
Viikolla 8 jatketaan matkailua, keskiviikkona suuntaamme Darbyyn ja Nottinghamiin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa?