Olemmeko jo samngaolaisia?

Kirkollemme hylätyt kissanpennut, jotka ovat jo ehtineet kasvaa suhteellisen isoiksi. Edessä makaava Luke sekä oikealla puolella oleva Leia ovat nykyisin meidän kissoja. Vasemmalla takana oleva Yoda on tiimin johtajamme kissa ja meillä usein hoidossa.

Olemme asuneet SamNgaossa kohta seitsemän kuukautta. Tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Tunnemme jo monia kyläläisiä, joiden kanssa voimme tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia. Naapurit ovat tulleet vähän tutuimmiksi ja yksi heistä onkin ollut auttelemassa meitä pihan hoidossa pariinkin kertaan, kun sadekaudella heinä kasvoi kovin nopeasti ja olimme melko kiireisiä. Sen sijaan nyt kuuman kauden alussa kaikki on kuivaa ja kuollutta, vähän kuin Suomessa syksyllä. Eilen harjasinkin luudalla maahan pudonneet lehdet talomme ympäriltä.

Seurakuntalaistenkin luona olemme ehtineet vierailla kirkon menojen ohessa ja tutustua heihin paremmin. Kielitaitomme on tällä hetkellä kehittynyt siten, että saatamme jutella arkisista asioista ihmisten kanssa ja hoitaa kaikki asiamme virastoissa ja muissa paikoissa ihan itse ilman kenenkään apua. Suhteet myös englannin opiskelijoihin ovat syventyneet ja voikin puhua jo alkavista ystävyyssuhteista. Helmikuussa muuten yksi opiskelijoistamme muutti tälle samalle kujalle, jolla mekin asumme.

Haasteita tänä aikana on ollut, miten järjestää kaikki eri palaset luontevasti toimivaksi kokonaisuudeksi tässä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä ja aasialaisessa kulttuurissa. Välillä tuntuu, että joka asian suhteen tulee muutoksia ja peruutuksia ja näistä syistä asiat siirtyvät ja toisinaan kasaantuvat, jolloin taas tulee mietittyä, miten ihmeessä ehdimme tehdä tämän kaiken ja erityisesti nämä tärkeimmät asiat, jotka nyt ovat ajankohtaisia.

Erityisesti joulukuu oli tällainen kiireinen kuukausi, kun tiimin johtajajamme joutui käymään kotimaassaan kuuden viikon ajan ja meille tuli sen tähden lisätöitä. Hänen palattuaan lähdimmekin itse tammikuussa ensimmäiselle kotimaan työjaksollemme Suomeen. Suomen reissu oli meille erittäin hyvä irtiotto ja virkistävä kokemus viime aikaisten tapahtumien jälkeen. Fyysistä lepoa ei ehkä ollut tarpeeksi siihen nähden, mistä olosuhteista lähdimme Suomeen ja kuinka paljon Suomessa kiersimme, mutta monella muulla tavalla virkistyimme ja saimme levätä, kun ei tarvinnut miettiä kieli- tai kulttuurijuttuja lainkaan.

Suomessa ollessamme kuulimme myös hyviä uutisia Thaimaasta. Ne olivat vastauksia pitkäaikaisiin rukouksiimme. Saimme osa-aikaisen thai-pastorin seurakuntaamme. Tulemme muutaman kuukauden sisällä saamaan myös tiimiimme uuden jäsenen. Lisäksi joitakin muutoksia on tulossa järjestössämme. Kaikki nämä ovat hyviä mahdollisuuksia hyville muutoksille, mutta mikään ei tule itsestään. Jokaisessa tilanteessa tulee tehdä töitä ja rakentaa hyviä suhteita, yrittää synnyttää luottamusta sekä hyvää yhteisymmärrystä eri taustakulttuurien ja toimintatapojen keskellä toivoen, ettei tulisi väärinymmärryksiä ja kullakin olisi kärsivällisyyttä kuunnella ja ymmärtää itse kutakin. Tulevaisuus näyttää siis paremmalta.

Oli luonnollista, että Suomeen palaaminen tuntui hyvältä: Jälleen kotona! Tämä toki oli ennalta arvattavissakin. Mutta yllättävää oli, että Thaimaahan palatessa sama tunne täytti sisimmän: Onpa hyvä palata kotiin! SamNgao siis tuntuu jo kodilta meille. Tuli myös hyvä olo, kun ihmiset tervehtivät meitä kylällä ja kysyivät, miten Suomessa meni. He tahtoivat jutella yhdessä ja heistä oli mielenkiintoista nähdä valokuvia lumisesta Suomesta. Toiset taas, jotka eivät tienneet meidän käyneen Suomessa, ihmettelivät, kun meitä ei ollut näkynyt pitkään aikaan. Ilmeisesti myös poissaololla on merkitystä suhteiden kehittymisessä.

Voisi siis sanoa, että kyllä me kuulumme tähän porukkaan!