Matkaraportti 2012

Kävin vanhoja meilejä läpi ja löysin matkaraportin vuodelta 2012, kun olimme tutustumassa Thaimaan työkenttään. Kiersimme silloin Thaimassa eri puolilla kuuden tiimin luona.

Nyt olemme huomanneet, että tutustumismatkasta ja kaikesta etukäteisvalmisteluista on ollut valtavasti meille hyötyä.

Valmisteluja ovat olleet lähetysopinnot, muut lukemistot, ihmisten tapaamiset, sähköpostien vaihto, kirjainten etukäteen opettelu, thai-teeveen katselu ja radio-ohjelmien kuuntelu, vierailut thai-seurakunnassa Suomessa, ja kasvaminen ihmisenä yleensä. Uskomme, että kaikki tämä on pienentänyt meidän alkushokkiamme täällä. Näiden ansioista monet asiat vaikuttavat luonnollisilta tai ainakin ne ovat olleet etukäteen tiedossa. Yllätyksiä on aina ja niitä tulee olemaan vielä vuosienkin jälkeen. Eräs kymmenen vuotta maassa ollut lähetti sanoi, että vieläkin on niitä hetkiä, kun luulee ymmärtävänsä jonkin asian ja sitten huomaakin yllättyvänsä uudelleen.

Tässä kuitenkin tuntoja ja huomioita vajaan neljän vuoden takaa.

Matkaraportti Thaimaasta
Meillä oli erittäin onnistunut ja intensiivinen opintomatka. Saimme nähdä monipuolisesti Thaimaata ja siellä tehtävää työtä. Kävimme mielenkiitoisia keskusteluja, kuulimme koskettavia ja hauskoja tarinoita ja esitimme paljon kysymyksiä. Teimme käytännön juttuja ja kuljimme iloisesti työntekijöiden mukana silmät ja korvat auki.

Paljon olisi kerrottavaa, tässä joitakin poimintoja matkapäiväkirjasta sekä mietteitä ja muutamia yleisiä huomioita Thaimaasta.

Kiitos muistamisista, rukouksista ja lämpimistä ajatuksista :D

-Pauli ja Linnea

Pari sanaa kulttuurista

• Thaimaalaiset ovat hyvin kohteliaita. Heidän kulttuurissaan ei kuulu ilmaista tunteita avoimesti, vaan hymyillä aina. Asialla on hyvät ja huonot puolensa.
• Avioparit eivät julkisesti osoita hellyyttä toisilleen. Mekään emme siis kulkeneet kaduilla käsi kädessä.
• Miesten on sopivaa käyttää pitkiä, ainakin yli polven yli olevia housuja ja naisten vastaavasti hameita. Olkapäät tulee olla peitetty. Kauluspaita on aina kohteliaampi vaihtoehto kuin t-paita. Kirkossa ollaan kauluspaidassa.
  
• Sisään mennessä otetaan kengät pois kuten Suomessakin.
• Thaimaalaisilla pää on pyhä. Älä siis koske toisen päähän, älä edes lapsen. Jalat taas ovat saastaiset. Älä siis osoittele jaloilla muita tai astu minkään esineiden yli tai avaa ovia, vaikka kädet olisivatkin täynnä tavaraa.
• Thaimaalaiset pitävät hauskanpidosta. Kaiken tulee olla hauskaa, jopa työn. Katsoimme paikallista Putous-ohjelmaa ja huomasimme, että Spede-huumorille olisi paljon tilausta.
• Thaimaassa ei tule arvostella kuningasta tai buddhalaisuutta. Heillä on hyvä kuningas, mutta parempi on olla mainitsematta hänestä mitään, edes hyvää. Väärinkäsitysten vaara on aina olemassa ja seuraukset eivät välttämättä ole mukavat. Kuninkaan kunnioittamiseen kuuluu myös se, ettei nuolaise postimerkkiä  tai astu rahan päälle, koska myös näissä molemmissa on kuninkaan kuva.

Pari sanaa uskonnosta

• Buddhalaisuus Thaimaassa on Theravada-buddhalaisuutta eli buddhalaisuuden vanhinta muotoa. Tosin siihen on sekoittunut paljon intialaisia aineksia ja animismia.
  
• Thaimaalaisilla on "voimaannuttavia" tatuointeja ja amuletteja.
• Voit unohtaa mielikuvan sisäisen rauhan löytäneestä buddhalaisesta. Buddhalaiset elävät peläten henkiä. Joka talon luona on henkitaloja, jossa "jumalat" asuvat ja joille viedään uhriksi ruokaa ja juomaa. Jumalia siis lepytetään, jotta ne pysyisivät hyvällä tuulella.
  
• Temppeleitä on kaikkialla, samoin munkkeja. Näistä voisi kirjoittaa paljonkin lisää.
• Thaimaassa on kristittyjä noin 1%. Suurin osa näistä on kuitenkin pohjoisen vuoristoheimolaisia. Thaiden keskuudessa lukumäärä on pienempi.
  

Helsinki 6.6.
Lähdimme puolilta päivin lentokentälle. Koska junaliikenne ei toiminut Hanko-Karjaa välillä, pääsimme mukavasti taksilla Karjaalle, josta jatkoimme matkaa junalla kentälle. Useita lentoja oli peruttu tuona päivänä. Meidän lentomme lähti ajallaan. Matkalla jännitti, mitä tulisikaan tapahtumaan. Opettelin hymyilevän perusilmeen ja huomasin hymyilemisen vaikuttavan positiivisesti mielialaan :D

Thaimaa on viisi tuntia Suomen aikaa edellä. Lento kesti kymmenen tuntia. Olimme perillä aamulla paikallista aikaa, aamu kolmelta omaa aikaamme. Emme saaneet nukuttua lentokoneessa, joten saapumispäivä ja sitä seuraava päivä olivat hiukan tavallista raskaampia.

Matkatavaroita meillä oli kaksi rinkkaa ja yksi selkäreppu. Rinkat osoittauivat erinomaisiksi valinnoiksi. Niitä oli helppo kantaa ja kulkeminen oli sujuvaa. Meidän olosuhteissamme perässävedettävät matkalaukut olisivat aiheuttaneet ärtymystä.


Bangkok 7.-8.6.
Laskeutuessa lentokoneen ikkunasta näkyi 13 mijoonan asukkaan pääkaupunki Bangkok. Yritin käsittää, miten paljon on 13 miljoonaa. En osannut. Yritin hahmottaa myös koko Thaimaan asukaslukua, joka on 64 milj. Mahdotonta!

Lentokentällä meitä oli vastassa Maureen Parry, joka työskentelee WEC-lähetysjärjestön toimistossa sihteerinsä Lekin kanssa. Maureen oli iäkäs australialainen nainen, joka omien sanojensa mukaan kuuluu paikan kalustoon. Tällä hetkellä heillä oli lukuisia viisumiasioita selvitettävinään.

Tutustuimme Bangkokiin ja FEBC:n radiotaloon. Radiotyössä oikean tiedon levittämisen lisäksi ihmisten rohkaiseminen on tärkeää. He tekevät myös paljon avustus- ja vankilatyötä. Heidän työnsä tavoittaa useita eri heimoja.

Thaimaan liikenne oli mielenkiintoinen, joku sanoisi kaoottinen. Useita kaistoja, paljon autoja. Perussäännöt: väistä kaikkia, anna tilaa kaikille. Puolikkaan auton kokoiseen väliin mahtuu yksi auto tulemaan ihan hyvin. Kahdella kaistalla, voi ajaa neljä autoa rinnakkain. Eikä kolmikaistaisella tiellä ajaessa keltainen ohituskieltoviiva tarkoita, etteikö voisi silti ohittaa vastaantulijoiden ohituskaistalla. Moottoripyörät ja skootterit saavat ajaa halutessan vastavirtaankin :D Viisihenkinen perhe mahtuu hyvin ajamaan yhdellä skootterilla. Tankin päällä voi seistä kävelemään oppinut lapsi pelkissä vaipoissaan. Kaikesta huolimatta liikenne ei ollut pelottava. Se muisttutti enemmänkin meren kalaparvea, joka erkanee toisistaan ja palaa jälleen sulavasti yhteen.

Thaimaalaisessa autokoulussa ajetaan kenttää ympäri, vaihdetaan kaistaa vasemmalle ja oikealle ja lopuksi parkeerataan auto. Tämä ei ole harjoitusvaihe eikä ajotesti, vaan koko autokoulu kaikkine vaiheinensa. (Huom. nyt 2016 mennessä testi on muuttunut. On normaali ajokoe ja kirjalliset testit. On siis huomattu, että ajo-opetuksella on oma tarkoituksensa.)

Jalankulkijana tien ylittäminen kahtena ensimmäisenä kertana hieman jännitti. Nopeasti kuitenkin opimme kulkemaan autojen välissä ja luottamaan siihen, että tarvittaessa kuljettajat hidastavat nopeuttaan.

Chachoengsao / Nang Sok 9.-10.6.
Asuimme korealaisen perheen luona, jolla oli 9- ja 11-vuotiaat tytöt. Maalasimme uuden saarnapöntön ja siivosimme kirkolla. Tutustuimme kahteen seurakuntaan. Kuulimme koskettavia juttuja siitä, mitä Jumala oli tehnyt ihmisille. Puhuimme Thaimaassa asumisesta ja työn haasteista. Yksi jumalanpalvelus alkoi aasialaisttain tunnin myöhässä. Se ei haitannut paikallisia. Toisen kirkon pihalta oli edellisenä päivänä poistettu 6-metrinen Python. Vierailimme paikallisen liikemiehen kotona, hän lahjoitti musalaitteita seurakunnille.

Kokeilimme pussikolaa. Paikalliset kiskan sedät ja tädit tahtovat pitää pullot itsellään, jotta saavat pantin. Niinpä kokis kaadetaan pieniin muovipusseihin ja joukkoon laitetaan jäitä. Kätevää tavassa on se, että keskeneräisen kokiksen voi ripustaa käsistään minne tahtoo.

Näimme myös kulkukoiria- ja kissoja, paikallisia liskoja sekä opimme varomaan punaisia muurahaisia. Paikallinen "kukkuva käki" onkin Tuk-kae -lisko.


Chiang Mai 11.-15.6.
Matkustimme bussilla yli 900km ja 10h Chiang Maihin. Vaihtoehtona olisi ollut tunnin lento, mutta halusimme nähdä maisemia: riisipeltoja, vuoria ja maaseutua. Bussimatka oli antoisa. Oli mukavaa olla myös pitkä ajomatka kahden. Eväinä meillä oli merilevää ja tahmeaa riisiä, joita rullailimme kääryleiksi ja söimme. Opettelin matkalla thai-kirjaimia ja harjoittelin niiden tunnistamista autojen rekisterikilvistä.

Chiang Maissa tutustuimme kansainväliseen kouluun ja sen hostelliin. Hollantilainen pariskunta työskentelee siellä. Heillä on 11-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Leikimme lasten kanssa ja autoimme muuttopahvilaatikoiden kokoamisessa.

Vietimme myös kolme päivää lomaa asuen hotellissa aivan keskustassa. Pääsimme sieltä mukavasti kävellen minne halusimme esim. yöbasaareille. Rakastin tinkimistä. Tinkiminen tapahtuu muuten samoilla säännöillä kuin arabimaissa, mutta nyt ei saa korottaa ääntään, vaan pitää hymyillä, olla kohtelias ja vähäeleinen. Nautimme kaupungista, lämpimistä illoista ja hedelmäsmoothieista.

SamNgao 16.-19.6.
Matkustimme jälleen bussilla. Lipun ostaminen oli hankalaa. Linja-autoasemalla on useita eri bussifirmoja. Niiden luukuilta käydään kyselemässä meneekö täältä bussi sinne tai sinne. Jos ei mene, he neuvovat seuraavalle tiskille. Nyt kävi kuitenkin niin kuin Asterixissa ja Obelixissa roomalaisessa virastossa. Kiersimme luukulta luukulle etsien firmaa, jolta sopiva bussi lähtisi. Hollantilainen Marielle selvitti meille tilannetta. Hän puhui thaita. Lopulta löytyi tiski, jolta sai ostettua lipun määränpäähämme.

SamNgao oli jo selvästi pienempi paikka. Pikkukaupungissa oli kaksi pääkatua, jonka varella erilaisia hökkeleitä ja taloja. Isäntinämme oli pariskunta, jossa mies Lindsay oli englantilainen ja vaimo Rachel malesiankiinalainen. Heidän tiimiinsä kuului myös meksikolainen, suunnilleen meidän ikäinen Karina. Tutustuimme paikalliseen seurakuntaan. Jumalanpalveluksessa meitä haastateltiin ja lisäksi käytin lyhyen puheenvuoron. Opetimme myös paikallisessa koulussa kolmelle luokalle englantia, olimme mukana evankelioimassa ihmisiä, kävimme kotivierailulla tapaamassa halvaantunutta miestä, keskustelimme kirkon rahoituksesta, grillasimme.


Tak 20.-21.6.
Matkustimme SamNgaon tiimin kanssa Takiin, jossa heillä oli asioita hoidettavana ja jonne me majoituimme kenttäjohtajan Malcolmin luokse. Hän oli englantilaisesta perheestä, syntynyt Thaimaassa, asunut USA:ssa ja Filippiineillä ja palannut 16-vuotiaana Englantiin, josta parikymppisenä Thaimaahan. Hänen vaimonsa oli ruotsalainen, joka oli asunut Afrikassa ja 16-vuotiaana palannut Ruotsiin. He olivat molemmat lähetystyöntekijöiden lapsia. Heillä oli 9-vuotias tytär Amy, jolle pidimme seuraa: pelasimme, leikimme ja katsoimme elokuvan. Muuten pesimme seiniä, järjestelimme tavaroita ja keskustelimme buddhalaisuudesta, WECistä, ja eri tiimien työstä. Saimme hyvän kokonaiskuvan kaikesta.

Opiskelimme myös kahtena päivänä thai-kieltä. Ensimmäisenä päivänä kaksi tuntia ja toisena päivänä tunnin. Siinä ajassa ehtii tutustua tooneihin (viisi eri "äänenpainoa"), joitakin sanoja ja yksinkertaisia tervehtimiseen ja asioimiseen liittyviä lauseita sekä numerot 1000 asti. Hauskaa riitti, kun lyhyenkin sanan/lauseen sanomiseen oikein tarvittiin useita harjoituskertoja. Väärällä toonilla lausuttu sana kun tarkoittaakin sitten ihan toista, kuin oli tarkoitus. Esim. "Jeesus kuoli ristillä" voi muuttua tarkoittamaan "Jeesus kuoli housut jalassa" tai "Jeesusta seurasi suuri väkijoukko" voikin olla "Jeesusta seurasi suuri sikajoukko".

Maesot 22.-23.6.
Pikkubussilla vuorille Karen-heimon pariin. Emäntämme oli jokseenkin meidän ikäinen brasilialainen Maga. Heidän tiimiinsä kuului myös amerikkalainen vanhempi pariskunta Keith ja Colleen. Olin Keithin kanssa yhtenä päivänä Karen-kylässä puhumassa maanviljelijöiden kanssa sekä yhden tarinankertojan kanssa. Näin myös pakolaisleirin. Linnea oli Magan kanssa kotona. Sunnuntaina mentiin toiseen kylään jumalanpalvelukseen. Kirkossa minua pyydettiin laulamaan suomalainen laulu. Lauloin Turhaan ette tänne tulleet. Siinä oli hyvät ja rohkaisevat sanat kareneille.

Yhdessä kylässä on 50-200 taloa. Peltotyöt tehdään eri päivinä eri perheiden pelloilla toisia auttaen. Kanoja, ankkoja, sikoja yms. eläimiä oli pihapiirissä runsaasti. Harvoihin kyliin pääsee autolla. Tiet ovat päällystämättömiä ja sadekaudella mutaisia.

Näin myös pakolaisleirin.

Joen yli katseltiin Burmaan. Siitä olisi ollut mahdollista uida rajan yli ja tulla pidätetyksi :)


Tak 24.6.
Paluumatka kotiin alkoi. Yövyimme jälleen kenttäjohtajan luona. Olimme heillä päivällisajasta aamiaiseen.


Bangkok 25.6.
Paluumatkalla kotiin. Bussimatka kesti kaksi tuntia tavallista pidempään (8h). Auton jousissa oli ilmeisesti jotain vikaa ja 80km/h nopeudella auto pomppi kuin jänis. Ajoimme siis hitaasti. Bangkokin bussiasemalta taksilla keskustaan Maureenin luokse kesti tunnin, kun oli ruuhka-aika. Kuskimme oli kyllä taitava pujottelija ja ohitti monet autot. Kävimme syömässä ja jätskillä. Menimme yhdeltätoista nukkumaan. Herätys oli kolmelta yöllä. Oli haikeaa lähteä pois juuri kun oli sopeutunut kaikkeen.

Matkan aikana väsyttäviä tekijöitä olivat kuumuus +30 astetta, puhuminen englanniksi, uudet asiat ja niiden huomioiminen. Ilmastointi meillä oli Bangkokissa, muuten käytimme katto- tai pöytätuulettimia. Heräsimme usein seitsemältä, joskus aikaisemmin ja kävimme yhdentoista aikoihin nukkumaan. Siihen väliin mahtui paljon puhetta ja ohjelmaa.

Ruoka, asuminen, matkustaminen ja thaimaalaiset käsityöt olivat halpoja. Vaatteet ja elektroniikka yms. olivat suunnilleen samanhintaisia kuin suomessa tai vain sen verran halvempia, ettei niitä kannattanut ostaa reppua täyttämään. Thaimaassa ulkona syöminen on halvempaa kuin ruoanvalmistus kotona. Hyvän aterian saa 40-140 bahtilla eli 1-4 eurolla. Matkaan meillä meni rahaa lentoihin 1500e, 300e isännille ylläpitokustannuksiimme ja 300e sisäisiin matkohin ja omiin ostoksiimme tai ruokailuihimme. Aika hyvin kahdelta ihmiseltä kolmessa viikossa, saimme toki nauttia paljosta vieraanvaraisuudesta. Elämä Thaimaassa toisi paljon lisäkustannuksia tietenkin.


Helsinki 26.6.
Lentomme oli vähän vajaat kaksi tuntia myöhässä. Ystävämme Eppu haki meidät kentältä. Kävimme syömässä ja ajoimme kotiin. Suomessa on kylmä. Purimme laukut vasta seuraavana päivänä.


Mitä matkasta sitten jäi käteen?
Paljonkin, osan tajuaa varmasti vasta myöhemmin. Thaimaa jätti jälkensä sydämiin, vaikkemme vieläkään tiedä, onko Jumala kutsunut meidät juuri sinne. Matkalla saaduilla opeilla on tosin varmasti käyttöä missä tahansa, Suomessa tai muissa maissa.

Yksi matkan oivalluksista oli se, kuinka samanlaista kaikki lopulta kaikkialla onkaan. Seurakunnat, ihmiset, arki, ongelmat, ilot, seurakuntien työntekijät, perheet.... Toki tämän asian on aina periaatteessa tiennyt, mutta jossain mielen pohjalla on kuitenkin aina ollut pieni ajatus, että ehkä sittenkin jossain muualla asiat ja ihmiset toimisivat toisin, ehkä helpommin. Ulkoiset puitteet tietysti ovat erilaiset ja kulttuuri tuo tilanteisiin oman sävynsä, mutta pohjimmiltaan - elämä on elämää, ihmiset ihmisiä ja Jumala Jumala, niin täällä kuin muuallakin.