Lähetyskissa Ludvig, Osa 2

Ensimmäisessä osassa kerroimme, miten kissan tuominen Thaimaahan tapahtuu, ja miten meidän matkamme sujui. Tässä toisessa osassa kurkataan, miltä Ludvigin elämä Thaimaan Takissa näyttää ja miten se on siihen sopeutunut.

Lämpö

Tammikuussa oli välillä vähän vilukin!

Suurimpana huolenaiheena etukäteen meillä (ja monella muulla) oli, miten kissa sopeutuu jatkuvaan kuumuuteen, etenkin kun lähdön aikoihin lämpötilat Suomessa olivat -20 asteen hujakoilla. Nyt, reilun kuukauden jälkeen näyttää siltä, että sopeutuminen on sujunut ihan hyvin. Kissan kannalta onnekkaasti täällä oli tammikuussa melko viileää, muutaman kerran lämpötila jäi päivälläkin alle 20 asteen. Alku oli siis lempeä. Tällä hetkellä päivälämpötila kohoaa tyypillisesti n. 36 asteeseen. Emme toistaiseksi käytä kotona ilmastointia, mutta kissa on tuntunut selviävän ihan hyvin. Ruokailuun lämpötila on vaikuttanut siten, että päivällä kissa ei juuri syö, vaan aamuisin ja iltaisin vähän enemmän.



Nyt, noin kuukauden Thaimaassa asumisen jälkeen kissan karvanlähtökin on käynnistynyt kunnolla. Lisääntynyt valo ja lämpö ovat tehneet tehtävänsä, onneksi! Huhtikuuta kohden lämpötilat nimittäin vain kohoavat, ja Suomesta lähtiessä kissalla oli melkoisen tuuhea ja paksu alusvilla.

Ruoka
Pakkasimme Suomessa matkaan mukaan parin päivän annoksen kissalle tuttua ruokaa. Bangkokista ja sittemmin täältä Takista olemme onneksi löytäneet samaa tuttua merkkiä. Vaikka makuvalikoima on aika rajattu ja ruoan koostumus on erilainen, kissa on kelpuuttanut sen hyvin. Ruoan seassa olevat ihan oikeat kalapalat varmaan auttavat asiaa!

Kala-allergiselle kissalle täällä tulisi kyllä ongelmia, sillä toistaiseksi emme ole onnistuneet löytämään yhtään kissanruokaa, jossa ei olisi kalaa. Ainoa lihavaihtoehto jonka olemme löytäneet, on kana+tonnikala.

Pieni ongelma kissanruoassa täällä on, että se on suhteettoman kallista. Kunhan saamme moottoripyöräkortit ja pääsemme liikkumaan muutenkin kuin polkupyörällä, suunnittelemme lisäävämme kissan ruokavalioon ihan oikeaa lihaa (halpaa sellaista) torilta. Asumme sen verran kaukana torilta, että näillä lämpötiloilla raa'an lihan kuljettaminen polkupyörällä ei kuitenkaan onnistu.


Elämä

Gekkoja vahtimassa

Ludvig on varsin onnekas kissa, sillä taloomme kuuluu hyvin betonimuurilla aidattu piha, jonka porttikin on jo valmiiksi sellainen ettei meidän kissamme mahdu tunkemaan itseään sen lävitse. Aita on myös sen verran korkea, ettei vanha herra pääse sen yli loikkaamaan. Aluksi oman pihan ulkopuolinen maailma kiinnosti kovastikin, mutta nyt kissa on huomannut, että aidan takana liikkuu jatkuvasti mm. koiria, ja pysyttelee omalla pihalla ja kuistilla ihan mielellään.

Omalla pihalla kissa saa siis ulkoilla vapaasti, kun olemme itse kotona. Yksin emme uskalla sitä pihaan jättää, sillä toisinaan aidan yli loikkii joku naapuruston kissoista. Myös käärmeet ovat täällä ihan oikea uhka, vaikka toistaiseksi emme sellaista pihallamme ole nähneetkään.

Varsin pian se kissan oma rytmi täälläkin löytyi, samoin omat mieluisimmat nukkumapaikat yms. Päivän kuumin aika menee sisällä viileällä laattalattialla tai ulkona varjossa nukkuessa, aamulla ja illalla se on sitten aktiivisempi. Eli ainakin meidän kissalle ihan normaali rytmi :) Tällä hetkellä illan suuria iloja on ulkona seinällä vilistävien gekkojen vahtiminen. Harmillisesti ne vain aina pysyttelevät niin ylhäällä seinällä, etteivät tassut niihin mitenkään yletä.

Kuten edellisessä osassa totesin, tiesimme jo lähtiessämme kissamme olevan helposti sopeutuvaa tyyppiä, mutta tämä mutkaton arjen solahtaminen uomiinsa myös kissan kohdalla yllätti silti positiivisesti!