Lähetyskissa Ludvig, Osa 1

Kun muutimme Thaimaahan, mukanamme muutti myös 16-vuotias kissamme Ludvig. Niin moni on kysellyt kissan kanssa matkustamisesta ja sen sopeutumisesta ja elämästä Thaimaassa, että päätimme kirjoittaa aiheesta ihan omat postinsa. Lemmikkiblogiksi emme silti ole muuttumassa :) Tässä ensimmäisessä osassa kerron matkavalmisteluista ja matkustamisesta, toisessa osassa sitten kissan elämästä Thaimaassa.

Miksi?
Kun teimme lähtöpäätöksen, aloimme luonnollisestikin ajatella, mitä kissalle tapahtuisi. Kun se iästään huolimatta on fyysisesti erinomaisessa kunnossa, ei lopettaminen tullut kyseeseen, mutta vanhan kissan antaminen uuteen kotiinkin tuntui vieraalta. Tiesimme kissan olevan muuttamisen suhteen sopeutuva, meidän kanssamme se on muutanut ongelmitta 6 kertaa. Uuteen paikkaan sopeutuminen ei ole koskaan ollut ongelma, se on selvästi kiintyneempi ihmisiin kuin paikkaan. Kun tähän vielä lisätään se, että lemmikin tuominen Thaimaahan on suhteellisen yksinkertainen ja halpa prosessi, oli päätös lopulta aika helppo.

Etukäteisvalmistelut
Lentolippua varatessa kannattaa mainita, että haluaisi matkustaa lemmikin kanssa, lemmikkipaikkoja on koneessa rajoitetusti. Jos lennolle on jo ilmoittautunut allerginen henkilö, ei sille oteta eläimiä matkustamoon (lensimme Finnairilla, muilla yhtiöillä voi olla toisenlaisia käytäntöjä).

Thaimaahan tuotavalla eläimellä tulee olla voimassa olevat perusrokotukset, lemmikkieläinpassi, tunnistesiru ja englanninkielinen, virkaeläinlääkärin antama lääkärintodistus (yksityiset eläinlääkäriasemat eivät siis käy). Nämä kaikki hoituivat yhdellä eläinlääkärikäynnillä kunnan eläinlääkärillä...

...kunhan ensin olimme onnistuneet kaivamaan kaiken vaadittavan tiedon internetin syövereistä. Perusohjeet löytyvät suurlähetystön sivuilta. Tarkemmat ohjeet löytyvät DLD:n (Departement of livestock Developement) nettisivuilta, jos onnistuu löytämään sivujen englanninkielisen version. Thainkielisellä sivustolla oleva linkki ei toimi. Englanninkielinen sivusto on  kuitenkin olemassa,  mutta sitä ei liene linkitetty minnekään? Itse löysin sen vahingossa pitkien etsintöjen jälkeen, mutten valitettavasti säästänyt osoitetta...



Se oleellisin lisätieto, joka lähetystön sivuilta puuttuu, on se, että eläimen maahantuojan tulee olla sähköpostitse yhteydessä DLD:hen 40-15 päivää ennen maahantuloa. Tähän postiin liitimme eläinlääkärin todistuksen, kopiot omistajan passista, kopion eläimen passista, kuvan eläimestä ja lentotiedot. Parin viikon päästä saimme sähköpostitse maahantuloluvan, jonka tulostimme.

Eläimelle pitää olla myös lentoyhtiöiden hyväksymä kuljetuslaukku/häkki. Me päädyimme tilaamaan Sturdibagin,(30,5 cm korkea koko L) joka osoittautui oikein toimivaksi.

Lentomatka
Koska kissa + kuljetuslaukku painoivat alle 8 kg, saimme ottaa kissan matkustamoon käsimatkatavarana. Se henkilö, jonka nimissä kissa matkustaa, ei siis saa ottaa kissan lisäksi muuta käsimatkatavaraa. Kissan matkalippu maksoi 75 e.
 
Lensimme Finnairin suoralla lennolla Helsingistä Bangkokiin. Lennon kesto oli n. 9,5 tuntia. Matkat kentälle ja kentältä sekä kentällä tapahtuvat odottelut tekivät kokonaismatka-ajan n. 12 tunnin pituiseksi. Ruokimme kissan kotona n. 5 tuntia ennen kentälle lähtöä, mutta tarjosimme pientä purtavaa lentomatkan aikana. Olimme vuoranneet matkakopan pohjan kosteutta imevällä alusella ja meillä oli toinen alusta vahinkojen varalta mukana, mutta kissa selvisi matkasta hyvin ilman vessassa käyntiä.

Muutenkin kissa osoittautui varsin mallikkaaksi matkustajaksi! Jotain kertonee se, että meitä lennon aikana useasti palvellut stuertti huomasi kissan olemassa olon vasta, kun poistuimme koneesta. Kissa kyllä maukui jonkin verran nousun aikana (laskeutumista se ei tainnut edes huomata) ja ruoka-aikoina, mutta lentokoneessa on sen verran ääntä muutenkin, etteivät muut matkustajat tätä huomanneet.


Kissan on lennon ajan pysyttävä kopassaan ja kopan edessä olevan istuimen alla. Rapsuttelu silloin tällöin oli kuitenkin ihan ok.

Thaimaassa
Kun saavuimme Bangkokiin, meitä oltiin vastassa lähes heti koneesta ulos tultaessa. Ystävällinen lentokenttävirkailija kuljetti meitä pikavauhtia läpi kentän, poimi matkatavaramme, auttoi niiden kuljettamisessa, johdatti meidät erikoisnopean passin tarkastuksen läpi ja lopulta ohjasi meidät lentokentällä sijaitsevaan Animal Quarantine Station -toimistoon. Toimistossa kissan paperit tarkastettiin ja täydennettiin, maksoimme 100 bathin tarkastusmaksun ja jatkoimme matkaamme, edelleen virkailijan opastamana ja avustamana. Kissaa kukaan ei katsonutkaan! Sama juttu tullissa, paperit tarkastettiin ja maksoimme kissasta vielä tuontiveron, 1050 bathia. Lopuksi meitä avustanut virkailija vielä tilasi meille taksin hotellille. Erinomainen ja yllättävä palvelu!

Vietimme Bangkokissa muutaman yön, toipuen kaikki kolme matkan rasituksista ja aikaerosta. Bangkokista löytyy useampiakin lemmikkiystävällisiä hotelleja kaikissa hintaluokissa. Me päädyimme iCheck Inn Sathorniin, ja olimme tyytyväisiä. Kissan kannalta iso etu oli se, että hotellin katolla oli pieni "lemmikkipuutarha", jossa kissa saattoi ulkoilla valjaissa. Puutarha on ehkä vähän suureellinen nimitys muoviruoholla peitetylle alueelle, mutta kissa tykkäsi.


Bangkokista Takiin matkustimme junalla ja bussilla. Ilmastoidut pitkänmatkanbussit tai junavaunut eivät kuljeta lemmikkejä, joten päädyimme matkustamaan ilmastoimattomissa versioissa. Avointen ikkunoiden ja tuulettimien ansiosta matka sujui kuumasta säästä huolimatta kohtuullisen mukavasti. Junassa kissa matkusti osan aikaa sylissä valjaissa, osan matkaa kopassaan. Junassa kissasta perittiin jälleen 100 bathin maksu, bussiin se pääsi ilmaiseksi.

Hienosti siis selvittiin! Viikon sisällä kissa matkusti yhteensä viidellä eri kulkuneuvolla: henkilöautolla, lentokoneella, bussilla, junalla ja tuktukilla. Ensimmäistä lukuunottamatta matkat sujuivat rauhallisesti ja ilman turhia naukunoita. Henkilöautossa matkustamista kissa sen sijaan näyttää inhoavan edelleen.