Mitä reissusta jäi käteen?

Onpa kiva olla jälleen kotona! Päästä saunaan, laittaa ruokaa ja leipoa itse, elää ja olla omissa tutuissa nurkissa ja kuvioissa. Olemme nyt olleet kotona kolmisen viikkoa. Aika on mennyt nopeasti. Olemme tavanneet perheitämme ja muutamia ystäviä, hoitaneet paperitöitä ja kirjoitelleet meilejä sekä järjestelleet elämäämme.

Saavuimme Suomeen keskiviikkona 19.11. keskiyön paikkeilla. Sama ystävämme, joka saattoi meidät lentokentälle, oli meitä nytkin vastassa ja kyyditsi meidät kotiin. Arvostimme suuresti tällaista ovelta ovelle -palvelua! Myös talo- ja kissavahdit olivat hoitaneet tehtävänsä hienosti; koti oli siisti ja ehjä eikä kissa mököttänyt meille poissaolostamme.

Reissu oli monin tavoin hyödyllinen. Opinnoissa meille tärkeimpiä olivat ne, jotka käsittelivät WECiä järjestönä ja sen toimintaa. Kulttuuri- ja lähetystyöopinnot olivat jokseenkin samoja kuin Suomen teologisessa opistossa. Tietenkin tuttujakin asioita rikastuttivat kunkin opettajan ja meidän ryhmän omakohtaiset kokemukset ja erilaiset kertomukset.

Hienoa oli myös nähdä Englantia ja englantilaisia. Toteamus "matkailu avartaa" pitää paikkansa. Kun on vieraassa paikassa, vieraiden ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, oppii paljon toisilta ja myös itsestään.

Merkittävintä oli kuulla lähetystyöntekijöiden kertomuksia heidän työstään, sen monista haasteista ja vaikeuksista sekä siitä, miten Jumala on heitä niissä auttanut vahvistaen heitä. Tällaiset kuvaukset toivat elämän ja työn lähetyskentillä todemmiksi kuin monien kirjojen lukeminen.

On puhuttelevaa istua ja jutella ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet kokea paljon - myös menetyksiä, ja nähdä heistä se luja luottamus ja varmuus, joka heillä on Jumalaa kohtaan, sekä sanoinkuvaamaton nöyryys, jonka monet tilanteet ovat heissä synnyttäneet - ja samaan aikaan huomata heistä ne kaikki tavallisen ihmisen piirteet huumorintajusta ja huonoista päivistä alkaen. Tällaisen näkeminen synnyttää itsessä samanaikaisesti kahdenlaisia tunteita. Toisaalta kokemuksen omasta pienuudesta ja siitä, miten suuri maailma on, miten paljon on opittavaa ja nähtävää. Toisaalta myös rohkaisevan tunteen siitä, että kyllä mekin pystymme siihen - Jumalan avulla, jos kerta nämäkin.

On eri asia lukea kirjoista tai kuulla toisten ajatuksista, teoista tai tapahtumista heidän elämässään, kuin nähdä itse asioita livenä ja todeta, että homma toimii. Tämän näkeminen ja kokeminen oli meille tärkeintä.