Viikko 6

Ruisnäkkäriä lääkkeeksi koti-ikävään.

Saavuimme juuri Leedsiin ja söimme iltapalan. Ajomatka meni hyvin. Pääsimme tänne opettajamme ja hänen tyttärensä kyydissä. Saimme nähdä Englantia takapenkiltä käsin. Jos näkymiä vertaa Suomeen, niin Suomessa on enemmän metsää ja vähemmän hevosia ja lampaita. Päästyämme kaupungin liepeille oli olo kuin brittiläisessä tv-sarjassa. Niin paljon punatiilisiä taloja.

Leeds on Englannin neljänneksi suurin kaupunki. Olemme täällä viikon opiskelemassa media- ja viestintäasioita. Viime viikolla oppitunnit käsittelivät konfliktien purkamista ja rauhan rakentamista (Conflict Transformation, Peace Making). Meillä oli myös hengellisen kasvun (Spiritual Formation) toinen osa. Iltamenoja meillä oli yhdet läksiäiset, tapaaminen mentorien kanssa sekä katsaus englannin opettamiseen vieraana kielenä. Keskiviikkoiltana ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa. Silloin kävimme kavereilla iltateellä ja katsoimme vähän töllöä.

Tässä vaiheessa viimeistään huomaan, että jatkuva sosiaalisuus osittain vieraiden ihmisten kanssa vieraalla kielellä vieraissa paikoissa alkaa väsyttää. Kokonaisuutena kymmenen viikkoa on pitkä aika olla poissa kotoa ja liian lyhyt aika, jotta voisi asettua mukavasti vieraaseen paikkaan. Neljän viikon päästä olemme kuitenkin jo kotona. Jäljellä oleva aika tulee kulumaan nopeasti, sillä kaksi viikkoa olemme muualla kuin Bulstrodessa.

Lievästä väsymyksestä ja pienestä koti-ikävästä huolimatta kaikki on hyvin. Onneksi ympärillä on mukavia ihmisiä, joiden kanssa voi istua iltaa ja olla aikalailla oma itsensä. On mukavaa, kun ruokalassa on ruoka valmiina eikä tarvitse itse aina kokkailla. Samaan aikaan taas kaipaisi itsetehtyä kotoisan makuista ruokaa. On virkistävää asua tunnelmallisessa ullakkohuoneessa, mutta toisinaan rasittavaa, kun ei ole omaa vessaa tai kylppäriä. Alapuolella olevan kuvan portaiden kulkeminen ylimpään kerrokseen, jossa on meidän huone, käy jalkatreenistä, mutta on myös toisinaan rasittavaa ramppaamista.

Leedsissä ollessa Paulin ei tarvitse siivota näitä portaita.

Tämän kaiken vastapainoksi otimmekin omaa aikaa. Perjantaina olimme kaksin Gerrards Crossissa. Meidän onneksemme kahvilassa, jonne menimme, harjoiteltiin joulujuomien tekoa. Saimme ilmaiset lattet. Toinen maistui Julia-karkilta ja toinen joulupiparilta. Lauantaina kävimme naapurissa keittämässä vähän kananmunia aamupalaksi. En ollutkaan syönyt keitettyjä kananmunia vielä täällä ollessani. Söimme myös Vaasan ruisnäkkäriä välipalalla, sitä löysimme paikallisesta luontaistuotekaupasta - siellä olisi ollut myös lakuja. Päivällä kävelimme 8km läheisessä metsässä ja niityillä. Nautimme maisemista, eläimistä ja löytämästämme kivikirkosta. Illalla menimme ajoissa nukkumaan.

Tämän pienen "lääkityksen" jälkeen sunnuntai tuntuikin olevan oikein valoisa päivä.