Viikko 4

Näkymä meidän ikkunasta ulos. Olemme bonganneet mm. ampuhaukan, hiirihaukan ja kauluskaijan.

Syksy alkaa tulla täälläkin. Ulkona vilistää oravia ja kaneja.

Tämä viikko tuntui pitkältä, sillä erilaisia tapahtumia oli niin paljon. Päivällä meillä oli oppitunteja ja iltaisin tapaamisia. Tiistai-iltana juttelimme erään suomalaisen kanssa meidän käytävän yhteisessä olohuoneessa reilut pari tuntia. Yhteinen iltatee ja jutustelu oli jotain niin suomalaista ja "irrottavaa", että mennessäni sen jälkeen vielä alakertaan täyttämään juomapulloni, olin ihan unohtanut olevani Bulstrodessa. Oli virkistävää puhua suomea ja vaihtaa ajatuksia Suomesta, lähetystyöstä ja elämästä täällä. Viikon aikana huomasin myös melkein pakottavan tarpeen rallatella suomalaisia lauluja. Kun on ulkomailla, sitä huomaa helpommin asioita, joita kaipaa kotoa ja joita arvostaa suomalaisuudessa.

Keskiviikkoiltana meillä oli mentorointi. Tapaamme mentoreitamme kerran kahdessa viikossa parin tunnin ajan. Keskustelemme siitä, miten olemme viihtyneet täällä, miten oppituntien aiheet linkittyvät meidän elämäämme, mitä meidän olisi viisasta tehdä tai ajatella tulevaisuuttamme koskien. Mentorimme ovat tehneet 21 vuotta lähetystyötä Intiassa. Heillä on siis paljon annettavaa meille.

Perjantai-iltana rukoilimme sairaiden puolesta. Lauantaina aamupäivästä kävin yhden pariskunnan kanssa Uxbridgessä heidän mukanaan ostoksilla. Sen jälkeen meitä odottikin korealainen päivällinen. Torstaina olimme saaneet syödä jo kenialaisen päivällisen. Kulttuurivaihtoa tämäkin. Usein erilaisten aterioiden yhteydessä meiltä kysytään, millaista on suomalainen ruoka, millainen olisi suomalainen päivällinen. Harvoin osaan kuvata sitä kovin eksoottisesti. Lauantai-iltana pelasimme myös lautapelejä erään kurssillamme olevan pariskunnan kanssa ja tutustuimme toisiimme paremmin.

 

Esittelyssä meidän pohjoissiiven kylpyhuone,

jota käytämme yhdessä muiden kanssa.

Nyt sunnuntaina kävimme lähikylässä Fulmerissa kirkossa. Kirkko on 400 vuotta vanha, kaunis ja kodikas rakennus. Tällä kertaa kirkossa oli normaalia enemmän ihmisiä, sillä oli sadonkorjuujuhla. Kyseessä oli perhejumalanpalvelus ja siellä lauloi myös lastenkuoro. Saarna oli suunnattu lapsille ja siksi se oli hyvin yksinkertainen ja puhutteleva. Aiheena oli kiitoksen antaminen ja miten usein unohdammekaan kiittää toisia tai Jumalaa siitä hyvästä, mitä olemme saaneet osaksemme. Lounaan söimme tänään yhden viehättävän vanhemman pariskunnan luona. Pariskunta on Bulstroden henkilökuntaa ja WECiläisiä.

Viime viikon oppitunnit käsittelivät hengellistä sodankäyntiä (Spiritual Warfare) ja seurakunnan perustamista / istuttamista (Church Planting). Länsimaissa toisinaan unohdamme, että näkyvän maailman lisäksi on olemassa myös hengellinen todellisuus. Tämä johtuu pitkälti materialistisesta maailmankuvastamme. Lähetyskentällä henkimaailman kohtaa selkeämmin, vaikka se on yhtä todellinen kaikkialla. Eri uskonnoissa on erilaisia tietäjiä, poppamiehiä, noitia ja kansanparantajia eivätkä näiden uskomukset tai mietteet ole pelkästään erilaisia ajatuksia tai erilainen tapa hahmottaa maailmaa, vaan omanlaisensa todellisuus. Vihollisia saatetaan esimerkiksi kirota ja he todella sairastuvat tai kuolevat. Hengellinen sodankäynti käsittelee sitä, miten lähetystyöntekijänä meidän tulee olla tietoisia tästä, miten voimme toimia viisaasti noissa tilanteissa, miten meidän tulee rukoilla, miten Jumala on meidän suojamme ja turvamme.

Lähilaitumen hevoslauma, täällä näkee myös paljon peuroja.

Seurakunnan istuttaminen on seurakuntien perustamista alueille, joissa niitä ei ole. Termi kuvaa hyvin sitä, mitä työ on. Lähdetään vähästä liikkeelle ja ajan kanssa saadaan nauttia työn hedelmästä. Evankeliumi on siemen, josta vähitellen kasvaa seurakunta, joka perustaa uusia seurakuntia. Kokonaisuus käsitteli evankeliointia, opetuslapseuttamista, seurakunnan johtajien opettamiseen liittyviä periaatteita, mikä on seurakunta, millaisia eri vivahteita kulttuuri tuo seurakuntaan. Seurakunnat ympäri maailmaa näyttävät erilaisilta, mutta silti ne ovat ytimeltään samanlaisia. Näihin opintoihin liittyen saimme kokemuksen intialaisesta seurakunnan kokouksesta. Istuimme lattialla miehet salin oikealla puolella ja naiset vasemmalla. Lauloimme lauluja hindiksi ja kuulimme opetusta.