Uusia tapoja

Helmikuussa kirjoitin ensimmäisen Thaimaan kuukauden mukanaan tuomista yllätyksistä. Nyt kolmen kuukauden maassa asumisen jälkeen on uuden katsauksen vuoro - mitä olemme tänä aikana oppineet tekemään toisin kuin Suomessa.

Hihojen taitteet. Suomessa hiha pitää silittää kauniisti niin, ettei sen ulkosyrjään tule taitetta. Thaimaassa hihassa täytyy olla kaunis ja terävä prässi. Silloin näyttää huolitellulta. Ei sikäli hullumpi juttu, että silitys sujuu näin paljon nopeammin! Terävimmän taitteen saa, kun käyttää silityksen apuna suihkutettavaa kevyttä tärkkiä.

3. persoona. Täällä puhutaan paljon kolmannessa persoonassa, sekä itsestä että toisista. Sellaiseen vanhaan Suomi-elokuvatyyliin:
- Ottaako Linnea kahvia?
- Linnea ei nyt ota kahvia, Linnea voisi ottaa teetä.
Tai vielä useammin:
-Ottaako isosisko kahvia?
-Isosisko ottaisi mieluummin teetä.
Ihan kaikkia sääntöjä tähän liittyen en vielä tiedä, mutta käsittääkseni samanikäisten kanssa voidaan puhua suoraankin minä ja sinä. Vielä on vähän hakusessa, kuinka saman ikäinen on riittävän saman ikäinen. Riittääkö parin vuoden ikäero, vai pitääkö olla syntynyt samana vuonna vai peräti samassa kuussa ja kuinka paljon tuttavuuden tai ystävyyden taso tähän vaikuttaa.

Ikä. Edelliseen liittyen, harjoittelemme myös arvioimaan ihmisten ikää, jotta tiedämme oikean puhuttelusanan. Reilusti vanhempi on täti (paa) tai setä (lung), jonkun verran vanhempi on isosisko/veli (phii), nuorempi puolestaan pikkusisko/veli (noong) tai hiiri (nuu). Tai jos henkilöllä on jokin titteli (opettaja, lääkäri jne.) käytetään tietysti sitä. Tätä puhuttelusanan käytetään aina nimen edessä. Paitsi siis samanikäisten kanssa.

Vesimeloonin kuoriminen. Joku varmasti tekee tätä Suomessakin, mutta meillä on ollut aina tapana laittaa vesimelooni tarjolle lohkoina kuorineen päivineen. Siitähän sen hedelmänlihan näppärästi nakertaa. Mutta nyt olen oppinut kuorimaan ja laittamaan tarjolle myös haarukat.

Astiat. Ne jätetään pöytään niin kahviloissa, pikaruokapaikoissa kuin katukojuissakin. Lautasliinan sen sijaan pyrimme viemään itse roskikseen, jos sellainen vain jostain lähistöltä löytyy. Ja menköön vielä ruokailuvälineetkin saman otsikon alle: nykyään meilläkin katetaan pöytään haarukka ja lusikka.Jälkimmäinen pistetään suuhun, ensimmäinen auttaa ruoan lusikkaan.

Kumartelu. Jos emme voi ohittaa ihmisiä takakautta vaan joudumme esimerkiksi kaupassa kulkemaan keskustelevien ihmisten välistä (tällaisia keskustelevia ryhmiä on käytävillä usein), on kohteliasta kumartaa päätään ohikulkiessaan. Vähän niin kuin yrittäisi olla mahdollisimman vähän häiriöksi. Sama kumartaminen on paikallaan myös kun kun kuljet jonkun ihmisen editse lähietäisyydeltä tai tulet tilaan, jossa muut jo istuvat ja joudut kulkemaan heidän editseen.