Lähetysprosessin kuluessa olemme monesti saaneet huomata, että Jumala on kaiken keskellä puikoissa ja järjestelee asioita joskus aika odottamattomastikin; viikossa asiat voivat muuttua täysin suuntaan tai toiseen. Tänä syksynä olemme nähneet tätä erityisesti viisumeiden suhteen.
Saimme kaikki viisumeita varten tarvittavat paperit ja kuvat valmiiksi ja lähetettyä Thaimaahan maaliskuun alussa. Käsityksemme mukaan viisumeitamme alettaisiin nyt valmistella, mutta virallisesti ne saataisiin hakuun vasta sitten, kun meillä olisi täysi lähetyskannatus kasassa.
Elokuun puolivälissä saimme kuitenkin yllätykseksemme kuulla, että viisumimme olikin laitettu hakuun jo tuolloin maaliskuussa! Ensireaktio uutiseen oli pieni pelästys, sitten ilo ja innostus. Viisumeiden myöntämiseen kuluu tällä hetkellä yleensä 4-9 kuukautta, joten laskeskelimme, että meidän pitäisi saada ne vuoden loppuun mennessä.
Lokakuun puolivälissä meitä kuitenkin odotti uusi yllätys: viisumit olikin myönnetty meille jo heinäkuussa ja ne odottivat meitä Helsingissä! Jossain matkan varrella oli sattunut informaatiokatkos eikä Thaimaan toimistokaan ollut asiasta tietoinen ennen tätä.
Jo myönnettyjä viisumeja piti vielä erikseen anoa Helsingin Thaimaan suurlähetystöstä, kolmen kuukauden kuluessa niiden myöntämisestä. Parissa päivässä pistimmekin paperit kuntoon ja lähetimme ne Helsinkiin. Tässä vaiheessa meidän piti ostaa myös lentoliput, koska viisumin saaminen edellytti maksetun lentolipun esittämistä suurlähetystölle. Reilun viikon kuluttua viisumit saapuivat meille postissa. Saavumme siis Thaimaahan tammikuun alkupuolella, vuonna 2559 (Thaimaassa ajanlasku alkaa Buddhan kuolemasta). Lähdön aika määräytyi viisumeiden mukaan: viisumeiden myöntämisen jälkeen meillä on 90 päivää aikaa saapua maahan.
Vaikka lähtöprosessi on ollut pitkä ja lähdön summittainen aikakin tiedossa jo hyvän tovin, määräytyi lopullinen lähtöpäivä kuitenkin aika rytinällä. Olo oli pitkään vähän pöllähtänyt, joskin iloinen. Nyt lähdön alkaa jo paremmin käsittämään, vaikka vieläkin ajatus siitä, että kahden kuukauden kulutta olemme jo Thaimaassa, tuntuu vähintäänkin epätodelliselta.
Toistaiseksi mieli on vielä tukevasti Suomessa ja ajatukset valtaavat (töiden lisäksi) kaikki käytännön järjestelyt, suurimpana kodin pakettiin pistäminen. Polkupyörät on jo myyty ja autollakin on pari ostajakandidaattia.
Saimme kaikki viisumeita varten tarvittavat paperit ja kuvat valmiiksi ja lähetettyä Thaimaahan maaliskuun alussa. Käsityksemme mukaan viisumeitamme alettaisiin nyt valmistella, mutta virallisesti ne saataisiin hakuun vasta sitten, kun meillä olisi täysi lähetyskannatus kasassa.
Elokuun puolivälissä saimme kuitenkin yllätykseksemme kuulla, että viisumimme olikin laitettu hakuun jo tuolloin maaliskuussa! Ensireaktio uutiseen oli pieni pelästys, sitten ilo ja innostus. Viisumeiden myöntämiseen kuluu tällä hetkellä yleensä 4-9 kuukautta, joten laskeskelimme, että meidän pitäisi saada ne vuoden loppuun mennessä.
Lokakuun puolivälissä meitä kuitenkin odotti uusi yllätys: viisumit olikin myönnetty meille jo heinäkuussa ja ne odottivat meitä Helsingissä! Jossain matkan varrella oli sattunut informaatiokatkos eikä Thaimaan toimistokaan ollut asiasta tietoinen ennen tätä.
Jo myönnettyjä viisumeja piti vielä erikseen anoa Helsingin Thaimaan suurlähetystöstä, kolmen kuukauden kuluessa niiden myöntämisestä. Parissa päivässä pistimmekin paperit kuntoon ja lähetimme ne Helsinkiin. Tässä vaiheessa meidän piti ostaa myös lentoliput, koska viisumin saaminen edellytti maksetun lentolipun esittämistä suurlähetystölle. Reilun viikon kuluttua viisumit saapuivat meille postissa. Saavumme siis Thaimaahan tammikuun alkupuolella, vuonna 2559 (Thaimaassa ajanlasku alkaa Buddhan kuolemasta). Lähdön aika määräytyi viisumeiden mukaan: viisumeiden myöntämisen jälkeen meillä on 90 päivää aikaa saapua maahan.
Vaikka lähtöprosessi on ollut pitkä ja lähdön summittainen aikakin tiedossa jo hyvän tovin, määräytyi lopullinen lähtöpäivä kuitenkin aika rytinällä. Olo oli pitkään vähän pöllähtänyt, joskin iloinen. Nyt lähdön alkaa jo paremmin käsittämään, vaikka vieläkin ajatus siitä, että kahden kuukauden kulutta olemme jo Thaimaassa, tuntuu vähintäänkin epätodelliselta.
Toistaiseksi mieli on vielä tukevasti Suomessa ja ajatukset valtaavat (töiden lisäksi) kaikki käytännön järjestelyt, suurimpana kodin pakettiin pistäminen. Polkupyörät on jo myyty ja autollakin on pari ostajakandidaattia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä ajatuksia teksti herätti sinussa?